Päivällä kuvasin kukkia ja ajattelin osallistua kukkailotteluun varjoliljojen kuvilla. Varjoliljat eivät kuitenkaan suostuneet tänään yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa, joten tämä on ainoa julkaisukelpoinen otos. Erityisesti harmittelen valkoisen varjoliljan yhteistyöhaluttomuutta, sillä se kukkii juuri nyt erityisen kauniisti japaninmarjakuusen edustalla.
Valkoinen kurjenkello on yksi pihani vaeltajista. Tämä yksilö on löytänyt paikkansa kääpiövuorimännyn kainalosta.
Tähtililja aloittelee kukintaa. Kukat ovat aika vaatimattoman kokoiset ja näköiset, mutta niitä on runsaasti. Tähtililjan tieteellinen nimi on Zigadenus elegans ja elegantti tämä siro pieni lilja onkin.
Raparperin ja viinimarjapensaan vaiheille ilmestyi keväällä siementaimi, jota en tunnistanut. Annoin sen kasvaa ja nyt yhden kukan avauduttua se näyttäisi olevan jättipalsami eli taitaa olla parasta kitkeä kasvi ennen siementen valmistumista.
Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.
Minulla taitaa olla ensimmäinen vuosi ikinä täällä, että en ole pihalla nähnyt yhtään jättipalsamia. Kokemuksesta tiedän kyllä sen voivan piiloutuakin. Onneksi jättipalsami on helppo kitkeä.
VastaaPoistaUpea kimppu varjoliljoja.
Minä olin löydöstä kovasti ihmeissäni, sillä en ole näillä kulmilla jättipalsamikasvustoja nähnyt, mutta ilmeisesti niitä siis on. Jos siemen on kulkeutunut linnun mukana, niin sehän voi olla peräisin kauempaakin.
PoistaVarjoliljojen kukinta alkaa olla parhaimmillaan.
Ihanat varjoliljat! Mulla ne eivät vaan oikein menesty. Mikä lie?
VastaaPoistaVarjolilja on ihana, harmi että se ei teillä viihdy. Olen kuvitellut, että ne menestyvät missä vain, sillä meillä siementaimia kukkii siellä sun täällä.
PoistaMeillä varjoliljojen kukinta alkaa olla ohi.
VastaaPoistaJättipalsamista sen verran. Innostuin siitä 1990-luvulla, kun se oli mielestäni niin kaunis.Parissa vuodessa paljastui, millainen lurjus se on. Aika nopeasti sain sen hävitettyä. Nyt ihailen sitä suomaastossa lenkkitieni varrella.
Kukinnan ajankohdasta huomaa hyvin kasvuvyöhykkeiden erot. Meillä kaikki tapahtuu yleensä pari viikkoa Etelä-Suomea myöhemmin.
PoistaMonin paikoin jättipalsami onkin karannut puutarhoista luontoon, missä se voi vapaasti levitä monen kotoisen luonnonkasvin kustannuksella.
Varjoliljoja onkin vähän hankala kuvata, tarkennus kohdistuu yleensä vain yhteen kukkaan ja haluaisi saada koko komeuden esille. Kokeile vielä uudestaan valkoisen kanssa, jää muistoksi kuvat itselle. Omani hävisivät molemmat, punainen jo aikaisemmin ja valkoinen viime talvena.
VastaaPoistaKuvaan vain pienellä pokkarilla ja varsinkin valkoisten kukkien kanssa on aina ongelmia. Sain minä valkoisista varjoliljoistakin kuvia, mutta ei blogiin kelpaavia. Toivon, että ne ovat kukassa vielä ensi viikon loppupuolella, jolloin voin yrittää uusintakuvausta.
PoistaHarmi, että varjoliljasi hävisivät! Kannattaa yrittää istuttaa uudestaan, jos löydät taimia tai sipuleita.
Näin tänään tähtililjan ekaa kertaa livenä, on kyllä kaunis. Tänä vuonna varjoliljoja ei meiltä taida löytyä yhtään.
VastaaPoistaTähtililja ei taida kovin yleinen ollakaan. En edes muista mistä omani on peräisin, sillä se on kasvanut meillä jo vuosikaudet.
PoistaToivottavasti varjoliljasi eivät ole kokonaan kadonneet!
Marietta, minullakin valkoinen varjolilja tuskin onnistui kuvattavaksi...Valkoinen kurjenkello on kaunis.
VastaaPoistaMeillä on kallion ison kiven edessä jättipalsamia: Se on kaunista vasten harmaata kalliokiveä. Se kasvaa melkein kalliosta ja kitkemme sen sitten jossain vaiheessa. Lupiinia sen sijaan oikein kasvataamme. Se on kukista yksi ihanimpia, mutta ei millään suostu leviämään, vaikka naapurin taiteilijarouvan kanssa oikein yritämme. Vaaleanpunaiset, valkoiset ja joukossa siniset lupiinit, siinä vasta näky.
<3
Valkoiset kukat ovat vaikeita kuvattavia. Kurjenkello on yksi kauneimpia puutarhaankin sopivia luonnonkasvejamme, sekä sininen että etenkin valkoinen.
PoistaJättipalsami on kaunis ja näyttävä varsinkin laajoina kasvustoina. Se vain menestyy valitettavan hyvin luonnossa puutarhojenkin ulkopuolella, samoin kuin lupiini. Puutarhoissa ja pihoissa ne ovat paikallaan, kunhan eivät pääse leviämään niiden ulkopuolelle. Varsinkin valkoinen lupiini on ihana, samoin kuin valkoinen maitohorsma.
♥
Ihana varjolilja! Olen vuosia yrittänyt saada sitä viihtymään omalla pihalla, mutten ole onnistunut
VastaaPoistaVarjolilja on niiiin ihana :) Mikä ihme voisi olla syynä viihtymättömyyteen, minä kun olen kuvitellut sen viihtyvän melkein missä vain.
PoistaJuuri valkoista varjoliljaa olen havitellut. Karpaattien kelloja on minulla myös valkoisia. Tuo valkoinen kurjenkello loistaa ympäristössään. Valkoisten kuvaaminen on minustakin vaikeaa, mutta valkoiset kukat puutarhassa kirkastavat muitakin värejä. Mukavaa kun löysin blogisi!
VastaaPoistaValkoista varjoliljaa on hiukan harvemmin tarjolla kuin punaista, toivottavasti jostain löydät. Minä olen nykyään kovasti ihastunut juuri valkoisiin kukkiin. Kiva kun löysit blogini!
PoistaKauniita ovat! Varjoliljan nähtyäni tajusin, että omani on kadonnut mystisesti. Minne lie mennyt? 😩
VastaaPoistaKun on paljon kukkasia, ei aina huomaa jonkin kadonneen ;) Toivottavasti varjoliljasi palaa takaisin.
PoistaKauniit kuvat. Ei ne tosiaankaan aina suostu kiltteihin poseerauksiin.
VastaaPoistaKiitos :) Juu, osaavat välillä oikutella pahemman kerran.
PoistaOlet tartuttanut muhun voimakkaan varjoliljakuumeen!;D Yhdellä kaverilla on niitä pihassa, ja hän on luvannut, että niitä saa sieltä, ja harvasepäivä huomaan ajattelevani noita kaunokaisia! Se on kyllä ihan sinun asiotasi.:D
VastaaPoistaJatketaan kuvausharjoituksia, ei luovuteta!<3
Varjoliljakuume tarttuu kyllä aika helposti :) Sama pätee kyllä moniin muihinkin kauniisiin kukkasiin ja täällä blogistaniassa tartuntalähteitä riittää!
PoistaKuvausharjoituksista jää ainakin itselle 'muistiinpanoja' kukinta-ajoista tms. vaikka lopputulos ei julkaisukelpoinen olisikaan, joten ei luovuteta <3