Pieniä ilonaiheita

Kevään kukinta eteni niin vauhdikkaasti, että paljon meni ohi. Onneksi uudet kukat ovat nyt vuorossa. Vuorijumaltenkukassa on kaksi kukkavartta, joissa molemmissa on tällä hetkellä auki kolme ylintä kukkaa niin tiiviinä ryppäänä, että niistä on vaikea saada selkeää kuvaa.

Kartanopionin viimeinen kukka, hiukan on jo ränsistynyt raukka.

Tulikellukat sen sijaan availevat ensimmäisiä melkeinpä liian räiskyvän oransseja kukkia.

Paratiisililjat ovat myös aloittamassa kukintaa. Viime kesänä kitkin vahingossa näiden siementaimia, mutta onneksi huomasin virheeni ajoissa ja työnsin pienet sipulit takaisin multiin. Vieressä nousee useita taimia, jotka tuskin kukkivat vielä tänä vuonna, mutta näyttävät hyvinvoivilta.

Hempeän vaaleanpunaisen akileijan terälehtien kärjet vihertävät hauskasti.

Valkoinen korallikeijunkukka taitaa juuri nyt olla se suurin ilonaihe. Olen istuttanut sen kesällä 2015 ja pelkäsin sen jo kadonneen, koska kukkia ei näkynyt viime kesänä. Lehdet ovat ihan saman näköiset kuin vieressä kasvavalla tavallisella korallikeijunkukalla, joten pelkästään niistä ei voinut päätellä, että reunimmainen kasvi on tämä valkoinen muoto.