torstai 11. heinäkuuta 2013

Perinneruusut


Mustialanruusu

Valamonruusu


Minulla on pihallani kaksi perinneruusua, vai pitäisikö ehkä sanoa perintöruusua, Mustialanruusu ja Valamonruusu. Ne ovat molemmat alun perin lähtöisin isovanhempieni pihalta, josta ne ovat kulkeutuneet minulle hyvin perinteiseen tapaan, juurivesoja pihasta toiselle siirtäen. Valamonruusun reitti on kulkenut isoäidiltäni hänen sisarelleen, jonka poika, siis isäni serkku, toi joskus aikoinaan juurivesan vanhempieni pihalle. Sieltä minä olen tuonut pienen alun itselleni. Mustialanruusun alun olen itse saanut tädiltäni sieltä isovanhempieni pihalta.




Mustialanruusua levitti viime vuosisadan alussa silloinen Mustialan maanviljelysopiston taimitarha, joka siis antoi ruusulle sen suomenkielisen nimen. Isoisäni on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten ehkä hän on tuonut ruusun sieltä mukanaan. 



Mustialanruusu, Rosa 'Minette', kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja kauniin vihreät versot taipuvat rennosti kukkien painon alla. Kukka on hennon vaaleanpunainen, löyhästi kerrannainen. Sateisena kesänä kukkanuput mätänevät helposti ja koko kukinta voi mennä pilalle. Parhaiten Mustialanruusu viihtyy aurinkoisella ja avoimella paikalla.



Valamonruusu, Rosa 'Splendens', on kestävä ja rotevakasvuinen sekä leviää juurivesoista todella voimakkkaasti. Sen historia ja kasvitieteellinen tausta ovat epäselviä. Sitä ei tavata juuri muualla kuin Suomessa, mikä voi viitata venäläiseen alkuperään. Nimestä on myös kahdenlaista tulkintaa - toisen mukaan ruusu olisi peräisin Valamon luostarista ja toisen mukaan kyseessä on käännösvirhe. Kukka muistuttaa hiukan unikon kukkaa, jota ennen kutsuttiin nimellä valmu, ja nimi tulisi siitä. Kukka on loistavan karmiininpunainen, vaaleakeskustainen, puolikerrannainen tai lähes yksinkertainen.

Valamonruusun versot kohoavat parhaimmillaan noin kolmeen metriin, joten olen joskus suunnitellut sen kasvattamista köynnösruusun tapaan. Ehkäpä sen vielä toteutankin jonain päivänä, kuten eilamar on tehnyt. Tässä linkki aiheeseen hänen blogissaan Illakosta varjoliljaan.










8 kommenttia:

  1. Ihania ruusuja. Tykkään kovasti pensasruusuista ja tarkoitus on kerätä niitä enemmänkin. Valamonruusun istutin keväällä ja se kukki jo muutaman kukan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni varsinkin Mustialanruusu on ihana - silloin kun kukinta onnistuu. Tämä kesä on ollut hyvä :) Valamonruusu on varma kukkija, mutta kannattaa ajoissa hioa strategia juurivesoja vastaan ;)

      Poista
  2. Kaikki pensasruusut ovat ihania. Minäkin vasta aloittelen niiden kasvatusta. Kiitollisia ovat ja mielusia koska levistyvät niin hyvin..useammat. Perintötaimet ovat parhaita, -saajan muistaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidän nimenomaan pensasruusuista ja hankkisin niitä varmasti vaikka kuinka paljon, jos vain tilaa olisi. Ryhmäruusuja minulla ei ole ollut koskaan.

      Poista
  3. Minun edesmennyt sukulaiseni, vanha herra,kuori sadekesinä pinseteillä mustialan ruusun kukinnon ylimmät, pilalle menneet terälehdet ja niinpä sadekesinäkin hänellä mustialan ruusu kukki upeasti, kun muilla nuput mätänivät.

    Tänä vuonna leikkasimme mustialan ruusumme eka kerran alas kuivien oksien takia, siis kaikki oli jo kuivaa. Nyt on lykännyt niin komeasti uutta, että takuulla saamme jo ensi suvena mahtavan kukkaloiston.

    Oma suosikkini on kurttulehtiruusuihin kuuluva hansaruusu, joka kukkii kesäkuulta lokakuun pakkasiin. Olenpa kuvannut sitä niinkin, että lumi on jo peittänyt kukat ja uusia nuppuja on vielä auennut. Ja mikä tuoksu siinä ruusussa onkaan!

    Kaunista elokuun viikkoa sinulle!

    ♥

    VastaaPoista
  4. Mainio tapa hoitaa ongelma :) Täytyypä laittaa vinkki korvan taakse tulevien kesien varalle!

    Onneksi perinneruusut kestävät leikkausta hyvin ja oikeastaan jopa hyötyvät siitä.

    Hansaruusu on minunkin mielestäni ihanin kurtturuusu.

    Kaunista elokuun viimeistä viikonloppua myös sinulle!

    ♥

    VastaaPoista
  5. Ahaa, vai sillalailla saisi sateen pieksämät ruusut "uuteen" kukintaan. Pysyispä mielessä tuo konsti.
    Valamonruusu on myös minun suosikkini, on runsas, varma kukkija ja hyvän värinen ruusu, jota leikkaann reilusti aina huhti-toukokuussa. Juhannusruusu on ainakin kerran vedetty maan tasalle, oli niin vanha ja kuiva, talon alkuperäistä kasvustoa tänne muuttaessamme.
    Lisäksi löytyy mm. juhannusmorsian, teresanruusu, pohjantähti köynnösruusu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinneruusut ovat kestävyydessään ihan omaa luokkaansa, kestävät jopa mainitsemasi alasleikkauksen. Itse asiassa komistuvat vain kun jälleen vauhtiin pääsevat.

      Poista