Orvokki on yksi ikiaikaisista suosikkikukistani. Eniten minua viehättävät pienikukkaiset luonnonlajikkeet. Englannin kielessä näistä käytetään nimeä 'Viola', kun taas suurikukkaiseksi jalostettuja viljelylajikkeita kutsutaan nimellä 'Pansy'. Tosin tarhaorvokki kuuluu samaan Viola-sukuun ja suomen kielessä orvokki on orvokki koosta riippumatta.
Perjantaina minulle saapui lähetys Heidi-Maarialta Harjunpään Taimistolta. Paketissa oli puoli tusinaa terhakkaa purppuraorvokin, Viola adunca (labradorica), taimea. Tässä taimiston nettikaupan luonnehdinta lajikkeesta: Purppuraorvokilla on tummanpunertavasävyiset lehdet. Tämä pikku orvokki tulee myöhään pintaan ja se kannattaa istuttaa suojaisaan paikkaan hiekkapitoiseen multamaahan. Se sopii esim. maanpeitekasviksi pensaiden alustoille, koska sillä on kaunis peittävä lehdistö. Leviää melko nopeasti.
Harjunpään perennantaimia on myynnissä oman taimiston lisäksi myös joissakin pohjalaisissa taimimyymälöissä ja verkkokaupan kautta niitä toimitetaan kätevästi Matkahuollon lähelläpakettina Lähikauppaan. Ja kuten kuvasta näkyy, taimet olivat selviytyneet matkasta hyväkuntoisina.
Tämä ihana pikkuorvokki kukkii pienin sinisin kukin ja parissa taimessa oli jo muutama nuppukin. Lehdistö on kyllä kaunis ja koristeellinen ilman kukkiakin! Pari pikkutaimea istutan kesän ajaksi ruukkuun ilahduttamaan parvekkeen vähiten paahteiseen kohtaan. Syksyllä istutan nekin toisten seuraan pihalle, jossa talvehtiminen on varmempaa.
Kuvassa pikkutaimien seurana on ruusunnuppupelargoni 'Mary', joka on lähtenyt hyvin kasvuun, sekä toinen orvokki-ihanuus, riippaorvokki, Viola hederacea. Sitä myydään Suomessa kesäkukkana, mutta se on itse asiassa monivuotinen. Riippaorvokki on kotoisin Australiasta eikä kestä pakkasta lainkaan. Sen sijaan sen voi talvettaa pimeässä kellarissa tai paremman talvettamispaikan puutteessa viileällä ikkunalla. Oma orvokkini on nyt selvinnyt kahden talven yli ikkunalaudalla. Versot kuivuivat ja se ränsistyi melko huonokuntoiseksi, mutta kasvaa nyt jo melko rehevänä. Pari pikku kukkaakin on jo auennut. Kesän aikana versot venyvät yli metrin pituisiksi. Ne lienevät oikeastaan rönsyjä, joilla orvokki kotimaassaan leviää, sillä nivelkohdissa näkyy pieniä juurenalkuja. Kukkia riittää pitkälle syksyyn, mikäli pakkaskelit eivät yllätä.
Hei Marietta!
VastaaPoistaKiva että taimet on hyvin perillä :) Matkahuoltotoimitukset on kyllä ylittänyt odotukset. Se on paitsi nopeaa, niin myös kertaakaan kasvit eivät ole vahingoittuneeet.
Oli kyllä tosi kätevää. Kiitos vielä kerran! Kertoilen kesän mittaan pikkutaimien kuulumisia.
PoistaOrvokki on minunkin lempparini! Kiva sitten nähdä näiden sinun ihanuuksiesi kasvua ja kukintaa.
VastaaPoistaOrvokki taitaa kyllä olla aika monen suosikki, ne on jotenkin niin symppiksiä.
PoistaUijui, mikä paketti! Tuollainen riippaorvokki olisi ihan unelma. Tuollaista purppuraorvokkia en ole nähnytkään koskaan, vaikuttaa tosi upealta.
VastaaPoistaMolemmat ovat hiukan harvinaisempia, mutta niitä löytyy välillä joistakin taimimyymälöistä. Helposti kyllä käy niin, että pieninä ja vaatimattomina ne jäävät huomaamatta suurempien ja koreampien katveesta.
PoistaMarietta, minä käytän maanpeittokasvina lehto-orvokkeja, jotka otan omasta lehdosta. Sen lisäksi tietysti esikkoja, jotka olen kaivanut alpeilta ja ne leviävät kaikkialle.
VastaaPoistaMieheni suosikkikukka on orvokki, joten joka vappuaatto istutan orvokkeja ruukkuihin ja jätän heti ulos. Kesäkuulla kyllästyn niihin ja istutan sitten maahan. Kastelen kerran ja jätän leviämään. Kun EI nypi kuolleita kukintoja pois, pieniä, sieviä orovkkeja alkaa puskea jopa laattakivien rakosistakin. Kerran jopa lumettomana (harvinaista Keski-Suomessa) joulukuuna.
Pienikukkaiset ovat luonnonmukaisempia ja siksi minustakin kauniimpia.
Ihana paikka tuo teidän lehtonne, joka taitaa sisältää ihan kaikki 'herkut' mitä lehdossa kasvaa!
PoistaMeilläkin kevätorvokkien pikkutaimia putkahtelee siellä täällä, mutta ei kovin runsaasti. En ole koskaan hoksannut niitä maahan istuttaa, kun olen ne myöhemmin kesällä muilla kukkasilla korvannut (kompostiin ovat päätyneet). Sitenhän siementuotanto olisi jatkunut ja pikkukukkaiset tuntuvat olevan kovasti elinkelpoisia itse kylväytyessään.