perjantai 15. kesäkuuta 2012

Alppiruusuja ja vastauksia


Tänään vierailin Haagan Alppiruusupuistossa. Olen jo useita vuosia halunnut käydä siellä juuri näin kesän alkupuolella, mutta aiemmin ei ollut ole tilaisuutta. Nyt kun asun osittain pääkaupunki-seudulla, ei ole enää mitään tekosyytä jättää käyntiä väliin. Lomallakin olen, joten pääsin kiertelemään puistossa aamupäivällä, jolloin siellä ei ollut suurempaa tungosta.


Aivan mielettömän upea paikka se onkin. Alueella kasvaa tuhansia alppiruusuja, joista ensimmäiset on istutettu vuonna 1975 tutkimustarkoituksessa. Tämän jalostusohjelman ansiosta meillä on tarjolla ilmastoomme sopeutuneita lajikkeita. Paikka on ainutlaatuinen myös siinä mielessä, että vaikka se on kasvinjalostuksen tutkimusaluetta, puisto on myös koko ajan ollut avoinna yleisölle.


Keväällä 2006 Alppiruusupuistoa on laajennettu istuttamalla tuhansia, uusia keltaisia alppiruusuja sekä puistoatsaleaa. Myös nämä taimet ovat osa laajempaa risteytysaineistoa.

Kukkaloisto on juuri nyt parhaimmillaan. Osalla kasveista kukinta oli jo loppupuolella ja osa vasta availi nuppujaan, mutta suurin osa oli täydessä loistossa. Lämmin sää varmasti nopeuttaa kukkien kuihtumista, joten kannattaa olla nopea, mikäli tämän kesän kukkaloistosta haluaa nauttia.


Puiston reuna-alueella kasvaa myös kotimaista alppiruusun sukulaista suopursua, kuulemma ihan luonnonvaraisena. Alueella kukki luonnonkasveista ainakin myös hilla (lakka) sekä metsätähti ja paikoin mustikan varvut kasvoivat rehevänä.


Paikka on aivan uskomaton. Usean hehtaarin alueella alppiruusut kasvavat metsänä ja osa on niin korkeita, että ei uskoisi Suomessa sellaisia olevan (huom: en ole käynyt Arboretum Mustilassa). 


Ja sitten niihin vastauksiin





Sain yhdentoista kysymyksen haasteen Viherpiiperrystä sun muuta -blogin  Katjalta jo useita viikkoja sitten. Vaikeita kyseli hän, mutta se ei ole syynä hitaaseen vastaamiseen, vaan muutoin on vain aina jäänyt. Yritän nyt vihdoin kuitenkin vastauksia rustailla. 

Ja aina väliin lisää alppiruusukuvia.


1. Puuttuuko elämästäsi jotakin? Mitä ajattelisit sen olevan?
    - en koe niin, että jotain puuttuisi; olen saanut elämältä niin paljon että enempää en uskalla vaatia, mutta vastaan toki otan kaiken vielä eteen tulevan

2. Mikä inspiroi ja innostaa sinua puutarhanhoidossa?
    - kasvatan kauneutta eli silmää miellyttävät näkymät ja tietenkin kasvun ihme itsessään

3. Mitä sellaista osaat nyt, mitä et vielä vuosi sitten osannut?
    - ainakin blogia olen oppinut pitämään ja siis monia tietsikka-asioita siihen liittyen 

4. Millä kolmella sanalla kuvailisit puutarhaasi nyt?
   - runsas, luonnonmukainen ja villiintymässä oleva

5. Onko sinulla erityistaito, josta olet ylpeä?
    - ei tule ainakaan mieleen mitään erityisen poikkeuksellista taitoa

6. Onko sinulla paljon ystäviä?
    - myös ystävien suhteen olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän


7. Jos saisit elää uusiksi jonkin elämäsi päivän, niin mikä se olisi?
    - jokainen päivä on ainutkertainen enkä tahtoisi mitään niistä uusiksi ottaa - ainahan on myös se riski, että aika on kullannut muistot ja uusinta olisikin pienoinen pettymys ;) 

8. Oletko pihassasi jättänyt tekemättä jotain mistä olet sinne haaveillut? Miksi?
    - on monia asioita ja kasveja, joista olen pihaani haaveillut, mutta tilanpuutteen, kasvuolosuhteiden tms. takia en ole toteuttanut - huvimaja, pihalampi, ruusutarha, yrttitarha jne. - ehkä jonkin niistä vielä toteutankin

9. Paras kuulemasi vitsi?
    - olen surkea vitsinkertoja, koska en koskaan muista niitä oikein - eiku - eli siis paras että en edes yritä

10. Kolme lempielokuvaasi?
      - lempielokuvia en osaa luetella, mutta muutaman suosikkinäyttelijän voin mainita - esim. Dustin Hoffman ja Meryl Streep - ja kaikki heidän elokuvansa katson koska tahansa myös toiseen kertaan ja kolmanteen ja ...

11. Puutarhasi häpeäpilkku?
      - ainakin pihapolun kohta, jossa varjoyrtti rönsyää turveharkkoreunuksen yli lähes polun puoliväliin saakka  - ehkä tänä kesänä vihdoin sen raivaan ja silloin löytyy pistokkaita kaikille kiinnostuneille



keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Arvontavinkki


 




Heidi-Maarian Perennapuutarhurin blogissa on arvonta. 

Palkintona on perennakaunottaren eli kartanopionin taimi. Arvonta on voimassa maanantaihin 18.6. saakka.

Kartanopioni on tillipionin ja kuolanpionin risteytymä. Korkeavartisen kasvin kirkkaanpunaiset kukat ilmestyvät kesäkuun alkupuolella. Kasvin lehdet ovat tillimäiset ja koristeelliset.




sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Orvokit



Orvokki on yksi ikiaikaisista suosikkikukistani. Eniten minua viehättävät pienikukkaiset luonnonlajikkeet. Englannin kielessä näistä käytetään nimeä 'Viola', kun taas suurikukkaiseksi jalostettuja viljelylajikkeita kutsutaan nimellä 'Pansy'. Tosin tarhaorvokki kuuluu samaan Viola-sukuun ja suomen kielessä orvokki on orvokki koosta riippumatta.

Perjantaina minulle saapui lähetys Heidi-Maarialta Harjunpään Taimistolta. Paketissa oli puoli tusinaa terhakkaa purppuraorvokin, Viola adunca (labradorica), taimea. Tässä taimiston nettikaupan luonnehdinta lajikkeesta:   Purppuraorvokilla on tummanpunertavasävyiset lehdet. Tämä pikku orvokki tulee myöhään pintaan ja se kannattaa istuttaa suojaisaan paikkaan hiekkapitoiseen multamaahan. Se sopii esim. maanpeitekasviksi pensaiden alustoille, koska sillä on kaunis peittävä lehdistö. Leviää melko nopeasti. 

Harjunpään perennantaimia on myynnissä oman taimiston lisäksi myös joissakin pohjalaisissa taimimyymälöissä ja verkkokaupan kautta niitä toimitetaan kätevästi Matkahuollon lähelläpakettina Lähikauppaan. Ja kuten kuvasta näkyy, taimet olivat selviytyneet matkasta hyväkuntoisina.

Tämä ihana pikkuorvokki kukkii pienin sinisin kukin ja parissa taimessa oli jo muutama nuppukin. Lehdistö on kyllä kaunis ja koristeellinen ilman kukkiakin! Pari pikkutaimea istutan kesän ajaksi ruukkuun ilahduttamaan parvekkeen vähiten paahteiseen kohtaan. Syksyllä istutan nekin toisten seuraan pihalle, jossa talvehtiminen on varmempaa.

Kuvassa pikkutaimien seurana on ruusunnuppupelargoni 'Mary', joka on lähtenyt hyvin kasvuun, sekä toinen orvokki-ihanuus, riippaorvokki, Viola hederacea. Sitä myydään Suomessa kesäkukkana, mutta se on itse asiassa monivuotinen. Riippaorvokki on kotoisin Australiasta eikä kestä pakkasta lainkaan. Sen sijaan sen voi talvettaa pimeässä kellarissa tai paremman talvettamispaikan puutteessa viileällä ikkunalla. Oma orvokkini on nyt selvinnyt kahden talven yli ikkunalaudalla. Versot kuivuivat ja se ränsistyi melko huonokuntoiseksi, mutta kasvaa nyt jo melko rehevänä. Pari pikku kukkaakin on jo auennut. Kesän aikana versot venyvät yli metrin pituisiksi. Ne lienevät oikeastaan rönsyjä, joilla orvokki kotimaassaan leviää, sillä nivelkohdissa näkyy pieniä juurenalkuja. Kukkia riittää pitkälle syksyyn, mikäli pakkaskelit eivät yllätä.





maanantai 28. toukokuuta 2012

Piha paikoillaan


Piha oli paikoillaan, vaikka olin ollut kaksi viikkoa pois. Kovasti olivat kasvaneet sekä puutarhakasvit että varsinkin rikkaruohot, jotka olivat saaneet rauhassa rehottaa niin kukkapenkeissä, nurmikolla ja pensaiden alustoilla kuin pihapolullakin. Viikonloppuna oli niin paljon muuta ohjelmaa, että suurin osa niistä sai vielä jäädä jatkamaan valloitusretkeään. Katsotaan sitten kesäkuussa kun lomalla olen, kuka pihassa kasvulupia jakelee ;)

Minä keskityin tällä kertaa lähinnä nauttimaan pihalla tapahtuneesta kasvun ihmeestä ja kuvaamaan sitä. Viime vuonna istuttamani kirsikka oli aivan täynnä kukkia. Harmi, että taitaa kukinta olla ohi kun seuraavan kerran itse paikalla olen.

Hyasintteja ja kerrottukukkaista valkovuokkoa 'Vestal' akileijakasvustossa.

Ketunleipä kukkii rodon juurella.


Kolmilehti varjoliljan ja valkokuusen syleilyssä.

Koiranhammaslilja ja keltavuokkoja.

Suvikello.


Narsissi, Poeticus 'Actaea' tuoksuu ihanasti.

Myös lehtokotilot 'riehuvat' pihalla, tässä valkonarsissin kukassa.

Narsissi 'Texas'.

Pieni valkoinen narsissi, jonka lajiketta en nyt muista.

Pikkunarsissia ja kasvitieteellistä tulppaania, ja taitaa siellä pari helmililjaakin olla.

Pihalla oli siis varsinainen narsissiaika. Muutama muu lajike oli niin ujo (lue: kuvaajan taitoihin ja kameraan nähden liian huonossa kuvakulmassa), että eivät millään kuvaan 'suostuneet'.

Pioni kasvaa kohisten.

Kevätvuohenjuuri kukassa.







sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Pojan pihalla


Viikonloppuna olimme vierailulla pojan luona. Olin luvannut mennä auttamaan hiukan pihan laitossa ja siinä lauantaipäivä vierähti iltamyöhään saakka. Tosin aloittelimme hommia vasta iltapäivän puolella, sillä ensin piti hiukan shoppailla. Mullat, koristekatteen ja istutusalueen rajaukseen käytetyt kivet poika oli hommannut ennakkoon, mutta kasvit haimme vasta lauantaina.

Minulle haimme miehen äitienpäivälahjaksi lupaaman kannettavan pojan toimiessa konsulttina (ja hoitaessa sitten myös kaikki käyttöönottoon liittyvät 'muodollisuudet'). Mies on tainnut viime aikoina päästä liian harvoin yhteiselle koneelle, joten katsoi kai parhaaksi hommata minulle oman laitteen puutarhasivujen lueskeluun ja bloggailuun. Kunhan sitten vielä opin laitettani käyttämään - tuo valokuva täytyi ainakin vielä toisella koneella liittää kun en sitä kamerasta tälle laitteelle saanut siirtymään ;)

MacBookin lisäksi sain itselleni valkoisen ruusunnuppupelargonin, Maryn, taimen. Sellaista olen tänä keväänä etsiskellyt ja nyt löytyi. Taimi oli vielä aika pikkuinen, mutta toivottavasti lähtee kasvuun ja saan siitä kukkivana kuvia myöhemmin.

Takaisin pojan pihalle. Heidän rivitalokotinsa etupiha oli kovasti kunnostuksen tarpeessa. Asvaltoidun pihapolun vieressä oli pieni istutusalue, johon rakennusvaiheessa oli istutettu pari pientä marjakuusta nurmikon keskelle. Marjakuuset olivat melko heikossa kunnossa ja huonokuntoinen  nurmikko pahasti voikukan, nokkosen, rönsyleinikin ym. rikkakasvien valloittama. Melkein harmittaa, että en huomannut ottaa kuvaa tilanteesta 'ennen'.

Suurin urakka oli siis alueen putsaaminen kaikesta entisestä kasvustosta, tai ainakin suurimmasta osasta, sillä tuntui olevan täysin mahdotonta löytää kaikkia juurenpätkiä. Kasvualustaan oli tuotu ohut kerros kunnon multaa ja sen alla oli tiivistä varsinaissuomalaista savimaata. Varsinkin nokkosen ja voikukan juuret katkeilivat, vaikka kuinka syvään kaivoi ja taitaa siellä moni pieni juurenpätkä jo kovaa vauhtia takaisin maan pinnalle kasvua suunnata.

Timanttituijaa, pallotuijaa ja kuunliljoja betonisella sauvakivellä rajattuun alueeseen istutimme. Vielä ovat hiukan harvassa nuo uudet kasvit, sillä budjetti ei antanut myöden suurempikokoisten taimien hankintaa. Aika kuitenkin hoitaa sen ongelman ja etupiha on nyt huomattavasti huolitellumman näköinen. Selkeänä ja pelkistettynä se on mielestäni oikein tyylikäs.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Keväisiä kuvia

Viime viikonloppuna oli jälleen tilaisuus tutkailla kevään etenemistä omalla pihalla. Parin viikon väli on aivan liian pitkä ja osa kukinnasta menee auttamatta ohi, mutta paljon kaunista kuvattavaa löytyi. Narsisseista oli parhaassa kukassa tämä pihan laitamilla heinikossa kasvava pikkunarsissi. Monet muut olivat suurella nupulla ja toivottavasti ovat kuun lopussa vielä kukassa kun seuraavan kerran kotipihalle pääsen.

Kevättalvella kun esikot tulevat kauppaan, on niitä ihan pakko ostaa helpottamaan kesän odotusta. Yritän saada ne selviytymään kuivumatta siihen saakka kunnes ne voi istuttaa puutarhaan. Se onkin haastavin vaihe. Jos ne ovat istutusvaiheessa hengissä, ne yleensä myös selviävät talvesta - tässä yksi esimerkki.

Tammen juurella rehotti edellispäivän sateen pieksemä scillameri. Kasvusto on jo liiankin tiheää, joten täytyy yrittää ehtiä alkukesästä kaivaa osa sipuleista ylös ja siirtää kasvamaan toisaalle.


Hyötyviljelyä en harrasta kovinkaan paljoa, mutta raparperi pitää pihalla tietenkin olla.

Liperi eli lipstikka lähtee myös kasvuun varhain ja vauhdilla.

 Kiurunkannus ja valkovuokkoja.

Keltavuokkoja sireenin juurella.

Punertavansininen tai sinertävänpunainen on tämä valkovuokko 'Robinsoniana' riippuen hiukan valaistusolosuhteista.