keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Haaste ja tunnustuksia


Otin vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen blogista  Rikkaruohoelämää.
Tarkoituksena on laittaa hyvä kiertämään sekä sanoin että teoin.

Haasteen säännöt ovat tällaiset:
  • laita hyvä kiertämään sanoin ja teoin
  • kolme ensimmäistä kommentoijaa voi osallistua haasteeseen
  • jokainen heistä saa minulta jouluun mennessä pienen yllätyspaketin
  • jatka haastetta omassa blogissa eteenpäin 

Haaste on kiertänyt mm. neulontablogeissa, joten yllätyspaketeissa on usein ollut jotain omaneulomaa, mutta muutakin omatekemää voi pakettiin laittaa. Saa nähdä mitä itse keksin!

Kommentoida voivat toki muutkin kuin haasteeseen vastaavat, mutta mainitsethan kommentissasi, jos et osallistu haasteeseen.


Haasteen sanallisena hyvänä tahdon jakaa pari pientä lainausta Tuulia Ahon ja Minna Kurjenluoman kirjasta PUUTARHAN AIKA. Kirja on ilmestynyt tänä vuonna (WSOY) ja sain sen keväällä tyttären perheeltä syntymäpäivälahjaksi. Tämä kirja on taikaa! kirjoittaa Leena Lumi omassa esittelyssään.

Kirjan viimeinen luku on nimeltään SALLITTU ILO ja alkaa näin ...  "Puutarhan perimmäinen tarkoitus on tuottaa iloa. Ilo on terveellistä. Puutarhassa voin helposti yhdistää huvin ja hyödyn: istutan kukkivan hedelmäpuun - kirsikan, omenan, päärynän - ja nautin vuosikausia työni hedelmistä. Kuinka makeita ne ovatkaan!"  ...  ja jatkuu myöhemmin samalla sivulla ...  "Puutarhanhoidossa nautinto on tekemisessä. Kiireettömyydessä. Ikuisessa keskeneräisyydessä. Hitaassa matkassa siemenestä kukkivaksi sinivaleunikoksi. Puutarhurin hapuilevasta ajatuksesta reheväksi paratiisiksi."



 
 
Laura blogista Kukkapajalla ja Omalla pihalla antoi minulle tämän tunnustuksen jo jonkin aikaa sitten. Suurkiitos! Tunnustus ilahduttaa aina, "vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla" (lainaus tunnustuksen säännöistä).

Tällä kertaa en kuitenkaan jaa tätä tunnustusta eteenpäin erikseen nimetyille blogeille, sillä sen olen tehnyt jo aiemmin. Totean vain, että jokainen sivupalkissani oleva blogi ansaitsee sen, muuten ette siellä olisi!



 

Aurinkoisen tunnustuksen minulle antoi betweenland. Sekin lämmitti suuresti, varsinkin kun itse olen hymyileväinen ja aurinkoinen persoona. Positiivisuutta yritän myös blogissani viljellä.

Tunnustuksen saaneen täytyy vastata seitsemään kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille sekä tiedottaa valituille asiasta.

Alla kysymykset ja vastaukseni niihin:

Lempinumero: 3
Alkoholiton suosikkijuoma: raikas vesi
Lempieläin: siili
Facebook vai Twitter: naamakirjassa olen, twiitata en osaa
Intohimoni: puutarhailu ja mummuilu
Suosikkiviikonpäivä: olen sunnuntailapsi
Suosikkikukka: niitä tulee koko ajan lisää, mutta pitkäaikaisin on kielo


Tunnustus lähtee minulta seuraaville aurinkoisille blogeille:

Anun puutarha
elämää ja elämyksiä
Kädet mullassa
Salaisessa puutarhassa
Tontti 559 m2
Vaalean Vihreää


Ja lopuksi vielä hyvää Suomalaisen kirjallisuuden / Aleksis Kiven päivän iltaa kaikille!


maanantai 8. lokakuuta 2012

Lokakuun kihlat


Tänään on kolmekymmentäviisi vuotta siitä kun kihlauduimme.  Töistä palatessani minua odotti juhlapäivän kunniaksi miehen ostama tummanpunainen ruusu sekä hänen valmistamansa herkkupäivällinen leivoskahveineen



Viikonloppuna oli pitkästä aikaa hieno ulkoilusää, ainakin täällä etelässä, missä viikonvaihdetta vietimme. Otin lenkille kameran mukaan kuvatakseni syksyn väriloistoa, mutta taitaa paras ruska olla kuitenkin jo ohi ja myrskytuulet pudottaneet suuren osan lehdistä. Pihlajissa onneksi vielä marjoja riittää pikkulintujen syys- ja talvimurkinaksi.



Pohojammaa tulvii, mutta riittää sitä vettä Vantaanjoessakin. Vantaankoskessa virtaus oli todella voimakas, varsinkin tuon alakuvan kosken kohdalla.

Kuninkaantien sillalta yläjuoksulle päin

Kuninkaantien sillan alapuolinen koski


Vanhan Nurmijärventien varrelta bongasin tämän pensaan, jota en tunnistanut, vaikka tuntui, että olisi pitänyt ;)

Jotenkin tuli sellainen olo, että se on nyt aivan väärässä vaiheessa. Kukinnoissa oli suuria nuppuja ja osa kukkasista oli jo avautunut. Varmasti joku tunnistaa pensaan ja osaa kertoa, josko tämä kumminkin on jokin minulle tuntematon syyskukkija, vai onko pensasparka todella jo luullut kevään koittaneen.

Kuten kuvasta näkyy, koko pensas on kohtapuoliin täydessä kukassa.


Ja tässä vielä kesän viimeinen villi lupiini.


lauantai 6. lokakuuta 2012

Pinkkiä pukkaa


Lokakuu on Roosa nauha -kampanjakuukausi. Kampanjan tunnus on roosa silkkinauha, joka on rintasyövän vastaisen taistelun tunnus ympäri maailmaa.  Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjalla tuetaan suomalaista rintasyöpätutkimusta ja neuvontaa.

Vuonna 2012 vietetään Suomessa Roosa nauha -kampanjan juhlavuotta, sillä kampanja järjestetään nyt jo kymmenettä kertaa. Juhlavuoden Roosa nauha -rusetin on suunnitellut muotisuunnittelija Jukka Rintala. Rusettia koristaa naisfiguuri iltapuvussa.

Minä harjoittelin hiukan kollaasin tekoa. Tällaista pinkkiä löytyi kukkakuvistani ja samalla oli hauska muistella mennyttä kesää.




lauantai 29. syyskuuta 2012

Syyspuuhia



Tänään oli pitkästä aikaa mahdollista harrastaa kotipihalla syyspuuhia. Päivä oli melkoisen harmaa ja pilvinen, mitä nyt aurinko pilkahti ehkä vartin verran jossain välissä. Onneksi sateen tihkutus alkoi vasta iltapäivän puolella, joten sain jopa jotain aikaiseksi, oikeastaan kerrankin kaiken mitä olin tälle lauantaille suunnitellut :)

Vaaleanpunainen calluna pääsi piharuukkuun korvaamaan laventelin valkoisen pelargonin kaverina. Laventelin istutin puutarhaan jo pari viikkoa sitten, toivottavasti hän selviää talven yli ja jää pysyväksi asukiksi. Pelargonioita en vieläkään raaskinut heittää kompostiin (näitä ei ole tarkoitus edes yrittää talvettaa), sillä ne olivat edelleen rehevän vihreitä ja muutama pikkukukka oli vielä ihan tuoreen oloinen. Nuppujakin niissä näkyi, mutta tuskin ne enää näissä keleissä jaksavat avautua.




Syysmyrkkyliljoja on noussut lisää. Ainoa, joka vielä puuttuu, on se valkoinen kerrattu ihanuus. Se on kyllä kukinnaltaan kaikkein myöhäisin, joten vielä ei kannata heittää kaikkea toivoa sen suhteen.

Tämä vaaleanlila kerrottu oli jo melko hyvässä kukassa.


Tämän päivän varsinainen 'tehtävä' oli kukkasipulien istutus. Kovin paljon uusia en tänä syksynä ole aikonutkaan istuttaa, mutta uuden istutusalueen kaivuuta se silti tarkoitti. Kaivoin uuden alueen (eikä mies kertaakaan 'valittanut' siitä, että hävitän hänen nurmialuettaan!) ja istutin siihen pari pussillista uusia ostosipuleita ja myös muualta puutarhasta aiemmin kaivettuja narsissin sipuleita. Tämän alueen unohdin kuvata, mutta korjaan sen ensi keväänä kukinnan aikaan.


Tässä vielä lopuksi '10 kuvaa kesään' -haasteen ensimmäinen A-sarjan kuvani. Kuva on otettu tänään keittiön ikkunasta (tai siis ikkunan edessä pihalla seisten ;). Keittiössä tiskialtaiden ja työpöydän ääressä puuhaillessani edessäni on tämä näkymä pihalle.

Kuvassa näkyvät pihakalusteet kannoimme talvisäilöön tänään. Vasemmalla olevan visakoivun alla olevassa alueessa kasvavat myös syysmyrkkyliljani. Etuoikealla ruusujen jälkeen on uusi kukkasipulien istutusalueeni.











tiistai 18. syyskuuta 2012

10 kuvaa kesään


Elämää Onnenpähkinässä heitti minulle mukavan kuvahaasteen. Tarkoituksena on kuvata kodin ikkunan maisema nyt, seuraavan kerran kuukauden päästä ja sitten taas samana päivänä seuraavina kuukausina sekä muodostaa näistä kollaasi. Kun kymmenen kuvaa on otettu, onkin jo pian juhannus.

Mikä mainio tapa seurata ja tallentaa vuodenaikojen etenemistä! Ehkäpä seuraava kesäkin tällä tavoin koittaa nopeammin ... tai ainakin tuntuu siltä, kun näkee konkreettisesti pihassa ja luonnossa tapahtuvan muutoksen ja ajan kulumisen uusien kuvien myötä.

Luin haasteen vasta sunnuntai-iltana, joten en ehtinyt ikuistaa kotipihan ikkunamaisemaa siellä vielä ollessani. Päätinkin siis vastata haasteeseen tuplasti. Otan yhden kuvasarjan tämän kerrostalokodin ikkunasta, jossa asun työviikot, ja toisen sitten kotikodin ikkunasta.

Tässä siis ensimmäinen kuva, 1 b. A-sarjan aloitan kuun lopussa seuraavan kerran kotona käydessäni. Kuvan otin parvekkeen ikkunasta, kun siitä oli hiukan helpompaa 'roikkua ulkona' kuvaamassa kuin pienestä tuuletusikkunasta. Ison ikkunan avaaminen taas olisi ollut turhan suuri operaatio.

Lähes puolet pihasta on melkoisen luonnontilaista kalliota. Kuvatessa zoomasin hiukan, sillä en halunnut mukaan viereisiä taloja tai takana siintävää parkkialuetta. Hiukan on jo syksyn merkkejä näkyvissä. Koivussa on kuitenkin vielä runsaasti vihreitäkin lehtiä ja on mielenkiintoista nähdä, joko ne kaikki ovat kuukauden päästä pudonneet. Pikkuinen vaahtera kuvan oikeassa etulaidassa on jo pudottanut joitain ruskaantuneita lehtiä.

Tämän '10 kuvaa kesään' -haasteen laitan eteenpäin seuraaville:

      Anun puutarha
      Leena Lumi
      Suvikumpu 
      Tontti 559 m2
      Viherpiiperrystä sun muuta

Odottelen innolla ikkunanäkymiänne! Ja yritän muistaa omat kuvauspäiväni ;)


maanantai 17. syyskuuta 2012

Syysmyrkkylilja


En oikein ymmärrä, miksi näin kauniilla kasvilla on noin ruma nimi. Tai siis, sehän on myrkyllinen kasvi, mutta onhan noita muitakin, eikä sitä erikseen nimessä mainita. Kenelläpä tulisi mieleen näitä syksyn viimeisiä kukkasia rouskutella, paitsi pienillä lapsilla ehkä. Löysin netistä tiedon, että jo kolmen kukan syöminen voi lapsella aiheuttaa kohtalokkaan myrkytystilan.

En siis suosittele lapsiperheiden pihaan, vaikka kaunis onkin! Mutta kyllähän pikkuisille pitää muutenkin opettaa, että mitään ei maistella oma-aloitteisesti. Piste.

Romanttisella 1800-luvun kukkien kielellä myrkkyliljoihin liitettiin viesti "Sydämessäni on syttynyt rakkaus sinuun ja haluan seurata tätä taivaallista tunnetta." Hmm ... monenlaisia taka-ajatuksia voisi kuvitella näiden kukkasten lähettäjällä olevan ...

Tämän yksilön kuvasin kotipihalla eilen. Lisääkin niitä pitäisi olla nousemassa. Toivottavasti lämmintä syksyä riittää pitkälle lokakuun puolelle, jotta myöhäisimmätkin ehtisivät kukkia, myös se kaikkein ihanin, kerrottu valkokukkainen.

Minulla ei ole tapana paljon putsailla perennapenkkejä näin syksyisin. Jätän kuihtuvat lehdet ja varret lumenkerääjiksi suojaamaan istutuksia pakkaselta ja poistan vasta keväällä ne, jotka eivät talven aikana ole jo maatuneet. Tämä penkki on poikkeus. Leikkelin surutta pois myrkkyliljojen kasvupaikalla jäljellä olevat perennojen maanpäälliset osat, jotta nämä kaunottaret pääsisivät kunnolla esiin. Ne tosin ovat melko herkkiä kaatuilemaan, joten ehkä olisi ollut hyvä jättää joitakin varsia niitä tukemaan.