sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Ensimmäinen luukku
Joulukalentereita on auennut monissa puutarhablogeissa ja myös muita on haastettu julkaisemaan omia kalentereita. Yritän siis minäkin ja ajattelin yhdistää edellisessä - ja marraskuun ainoassa - postauksessani aloittamani sarjan 'kukkakuvia matkoilta'.
Ensimmäisen luukun kuva on otettu joulukuun alkupuolella vuonna 2006. Kohde on Los Gigantes Teneriffalla ja kuvassa on hotellimme edustalla oleva istutusalue. Myös siellä joulutähti kuuluu itseoikeutetusti jouluistutuksiin - ja ne voidaan siellä istuttaa ulos, toisin kuin täällä meillä.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Tervehdys lämpimästä - kukkakuvia matkoilta 1
| Bougainvillea |
Paras kukkaloisto oli jo ohi, mutta toki paljon kuvattavaakin löytyi. Yksi komeimmista ilmestyksistä oli pieni 'ihmeköynnöspuu'. Bougainvillea on suomalaisen nimensä mukaisesti köynnös ja ilmeisesti tämä yksilö on vain kasvatettu puumaiseksi.
| Strelitzia reginae |
Strelitzia eli kolibrikukka eli paratiisilinnunkukka on yksi suosikeistani. Kasveissa oli paljon kuihtuneita kukkia, joten voi vain kuvitella, miten upeita ne ovat olleet joitakin viikkoja aikaisemmin. Onneksi vielä löytyi muutamia tuoreitakin kukkia!
Kuiva ja kuuma Fuerteventuran ilmasto sopii erinomaisesti kaktuksille ja muille mehikasveille ja saarella onneksi osataan arvostaa näitä kasveja. Yksittäinen kukka piikkipensaassa on hurmaava ja voi vain kuvitella, kuinka koko pöpelikkö loistaa keväällä.
| Campylanthus salsoloides |
Olen jollain aiemmalla matkalla hankkinut englanninkielisen kirjan Kanarian kasvillisuudesta ja joitakin kasveja onnistuin nimeämään sen avulla (toivottavasti oikein). Suomenkielisestä nimestä ei ole aavistustakaan.
Huomatkaa taustalla kasvava anopinkieli. Niitä kasvoi paikoin valtavan kokoisina istutusalueina.
Parvi papukaijoja vieraili useana päivänä aamubrunssilla huoneistomme edessä olevassa puussa (mahtoiko olla granaattiomena?). Linnut olivat melko kesyjä ja istuskelivat myös parvekkeilla kerjäämässä herkkupaloja ja kävivät jopa kädestä hakemassa.
| Phoenix canariensis |
Kyyhkynen on löytänyt lepopaikan kanariantaatelin kukinnolta.
Pieni naapurimme.
maanantai 30. syyskuuta 2013
Kukkii - yhä / jo / ehkä
Auringonkukka ehti kuin ehtikin avata kukkansa, vaikka alkukuusta sitä kovasti epäilin.
Keväällä ruukkuun istuttamani pikkuorvokit jaksavat yhä kukkia. Ei taida olla ainakaan fengshuin mukaista antaa kuolevien kasvien kasvaa ovensuussa, mutta en vielä raaskinut niitä kompostiin kantaa. Istutin vain sypressin orvokkien taakse ja vaihdan ne vasta myöhemmin callunoihin tms.
Ruukkusyklaami kukkii runsaana, niinhän ostotaimilla on tapana :)
Murattisyklaamin mukuloita olen joskus hankkinut puutarhamessuilta ja istuttanut pihaan. Tämä sama (?) yksilö on tehnyt yhden kukan kaksi vuotta sitten. Silloin kuvasin sen marraskuun alussa ja niissä kuvissa oli lehtiäkin enemmän. Nyt siinä on taas yksi nuppu, joka toivottavasti ehtii vielä avautua. Ja saattaahan maasta työntyä niitä vielä lisääkin, kuiskaa ikuinen puutarhaoptimisti.
Elokuussa istuttamistani suikeroesikoista yksi on ottanut pikkuisen varaslähdön kevääseen ja avannut kaksi kukkaa. Toivottavasti se jaksaa siitä huolimatta kukkia myös ensi keväänä.
Tämän pagodikärhön olen kasvattanut siemenestä ja istuttanut pihaan useita vuosia sitten. Se ei ole vielä kertaakaan kukkinut, mutta nyt siinä vihdoinkin on yksi nuppu!
Pagodikärhö kukkii sekä edellisen vuoden että saman vuoden versoilla. Edellisen vuoden versot ovat aina paleltuneet tai keväällä repeytyneet irti/poikki, mutta nyt pitkän ja lämpöisen syksyn ansiosta uudet versot ehtivät kukkia - tai siis tämä yksi. Saaripalstalla Sailan pagodikärhö(kin) kukkii (klick) runsaammin.
Tunnisteet:
esikot,
kärhöt,
orvokki,
pagodikärhö,
syklaami
lauantai 7. syyskuuta 2013
Syksy
Täytyy myöntää, että nyt on syksy, ihan riippumatta siitä mitä lukemia lämpömittari näyttää,
sillä syysmyrkkyliljat kukkivat.
Koristeomenapuussa on enemmän hedelmiä kuin koskaan. Tässä lajikkeessa ne pysyvät kiinni pitkään, joten linnuilla riittää herkuteltavaa vielä pakkastenkin koittaessa.
Keväällä kylvin auringonkukan siemeniä suoraan maahan. Tämä ei taida ehtiä kukkia ennen talvea.
Kolme viikkoa sitten istuttamani Harjunpään Taimiston suikeroesikot ovat kotiutuneet hyvin ja kasvavat kohisten. Ensi keväänä on odotettavissa ihania vaaleankeltaisia kukkia. Kuva tämän 'Arja-tädin esikon' kukkapilvestä sekä muitakin esikkoihanuuksia on Heidin Perennapuutarhurin blogin huhtikuisessa postauksessa.
Sipulikukkien lisäksi ehtii vielä istuttaa myös muita kevätkukkijoita, ainakin mikäli säät jatkuvat yhtä kesäisinä.
perjantai 30. elokuuta 2013
Hiljaiseloa
Hiljaista on ollut täällä blogissa jo piiiitkääään, mutta hengissä kuitenkin ollaan ;) Lueskelemassa muiden postauksia olen käynyt, mutta juurikaan en edes kommentteja ole kirjoitellut ja omaa blogia en ole päivittänyt heinäkuun puolivälin jälkeen :(
Täytyy siis hiukan ryhdistäytyä, jotta edes yksi postaus tulisi elokuulle. Tässä muutama pari viikkoa sitten näppäämäni kuva kotipihalta - käytännössä nämä olivat ainoat 'kuvauskuntoiset' kukkivat kasvit.
Yläkuvassa on mustilanhortensia, Hydrangea paniculata 'Mustila'. Se on löydetty, kuten nimestäkin voi päätellä, Mustilan arboretumin vanhoista istutuksista. Ulkomuodoltaan se muistuttaa luonnonvaraista japaninhortensiaa. Pystyt ja kartiomaiset valkoiset huiskilokukinnot näyttävät pitsimäisiltä, suuret steriilit laitakukat ympäröivät harvakseltaan kukinnon keskellä olevia pikkukukkia.
Alemman kuvan syysleimu ei värinsä puolesta ole lemppareitani, mutta se puolustaa hyvin paikkaansa loppukesän väripilkkuna.
torstai 11. heinäkuuta 2013
Perinneruusut
| Mustialanruusu |
| Valamonruusu |
Minulla on pihallani kaksi perinneruusua, vai pitäisikö ehkä sanoa perintöruusua, Mustialanruusu ja Valamonruusu. Ne ovat molemmat alun perin lähtöisin isovanhempieni pihalta, josta ne ovat kulkeutuneet minulle hyvin perinteiseen tapaan, juurivesoja pihasta toiselle siirtäen. Valamonruusun reitti on kulkenut isoäidiltäni hänen sisarelleen, jonka poika, siis isäni serkku, toi joskus aikoinaan juurivesan vanhempieni pihalle. Sieltä minä olen tuonut pienen alun itselleni. Mustialanruusun alun olen itse saanut tädiltäni sieltä isovanhempieni pihalta.
Mustialanruusua levitti viime vuosisadan alussa silloinen Mustialan maanviljelysopiston taimitarha, joka siis antoi ruusulle sen suomenkielisen nimen. Isoisäni on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten ehkä hän on tuonut ruusun sieltä mukanaan.
Mustialanruusu, Rosa 'Minette', kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja kauniin vihreät versot taipuvat rennosti kukkien painon alla. Kukka on hennon vaaleanpunainen, löyhästi kerrannainen. Sateisena kesänä kukkanuput mätänevät helposti ja koko kukinta voi mennä pilalle. Parhaiten Mustialanruusu viihtyy aurinkoisella ja avoimella paikalla.
Valamonruusu, Rosa 'Splendens', on kestävä ja rotevakasvuinen sekä leviää juurivesoista todella voimakkkaasti. Sen historia ja kasvitieteellinen tausta ovat epäselviä. Sitä ei tavata juuri muualla kuin Suomessa, mikä voi viitata venäläiseen alkuperään. Nimestä on myös kahdenlaista tulkintaa - toisen mukaan ruusu olisi peräisin Valamon luostarista ja toisen mukaan kyseessä on käännösvirhe. Kukka muistuttaa hiukan unikon kukkaa, jota ennen kutsuttiin nimellä valmu, ja nimi tulisi siitä. Kukka on loistavan karmiininpunainen, vaaleakeskustainen, puolikerrannainen tai lähes yksinkertainen.
Valamonruusun versot kohoavat parhaimmillaan noin kolmeen metriin, joten olen joskus suunnitellut sen kasvattamista köynnösruusun tapaan. Ehkäpä sen vielä toteutankin jonain päivänä, kuten eilamar on tehnyt. Tässä linkki aiheeseen hänen blogissaan Illakosta varjoliljaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)