lauantai 18. kesäkuuta 2016
Pelakuita ja pihakoristeita
Paulan Paratiisin esittely jatkuu pelakuiden ja pihakoristeiden osalta. Paula on innokas pelargonien harrastaja, minkä kyllä huomaa ja näissä kuvissa on vain pieni osa hänen kokoelmastaan. Puutarhurin lukutelineeseen on jäänyt ilmeisen kovassa käytössä ollut puutarhakirja.
Puutarhassa on joka puolella ihania pihakoristeita, tässä pienten pihavieraiden juoma-allas.
Luonnonlajeja muistuttavat pienikukkaiset pelargonit ovat erityisen herttaisia.
Puu on saanut kruunun oksilleen.
Vanhat hyvin palvelleet puutarhatyökalut ovat päässeet seinälle koristeeksi.
Upea metallinen tuulikello.
Monilla pelargoneilla on niin koristeelliset lehdet, että kukkia ei edes kaipaa.
Puutarhakeijujen tai -tonttujen salainen soppi.
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Paulan Paratiisissa
Minulla oli suuri ilo vierailla Paulan Paratiisissa eilen. Pieni sade, joka kuitenkin illan mittaan taukosi, ei haitannut kiertelyämme ihastelemassa toinen toistaan upeampia ja hauskempia yksityiskohtia. Huomatkaa tämä miesten paviljongin kasvikatto!
Alkuun Paula selvitti miten puutarha on neljännesvuosisadan aikana vaihe vaiheelta muuttunut ja kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Sen jälkeen ja kahvittelun lomassa kiertelimme ihastelemassa sekä kasvillisuutta että lukuisia hauskoja ja kauniita esineitä, joista laitan kuvia myöhemmin.
Minä ihastuin etenkin kasvien erilaisiin ja kauniisiin lehtiin, joita kuvasin innolla.
Puutarha on kulkuväyliä ja oleskelualueita lukuun ottamatta kauttaaltaan kasvien peitossa. Paula kertoi olevansa erityisen ilahtunut luonnonkukista, jotka ovat löytäneet tiensä puutarhaan, kuten tämän kuvan puna-ailakki. Erilaiset ja eri väriset lehdet muodostavat hienoja yhdistelmiä.
Upein koskaan näkemäni ruukkuhortensia.
Suurkiitokset mukavasta illasta, ehtoisa emäntämme Paula!
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Vaihtareita
Liityin Facebookissa ryhmään 'Perennat: Ostetaan, myydään, vaihdetaan'. On muuten vaarallinen ryhmä - kovasti herää mielitekoja, kun tarjontaa katselee! Aika hyvin olen mieleni malttanut, mutta muutaman Hilda-valkovuokon alun olen ostanut.
Minulla on meneillään projekti pihapolulle ryönäävien mahonioiden ja varjoyrtin kuriin saattamiseksi. Mahonioiden osalta se on suhteellisen yksinkertainen operaatio, leikkelen vain pois rangat, joista lehdet ovat tippuneet. Oksat toki näyttävät olevan elossa ja saattaisivat jopa pikku hiljaa tehdä uutta alkua uinuvista silmuista, mutta karsiminen on nyt henkisesti helppoa, kun ne näyttävät kuolleilta.
Varjoyrtti sen sijaan on vihreä ja voimissaan. Minä en hentomielisenä ihmisenä raaski karsimiani rönsyjä kompostiin heittää, joten tarjosin sitä tuohon ryhmään. Kiinnostusta löytyi onneksi sopivasti ja pari satsia lähetin nimellistä korvausta ja postituskuluja vastaan. Yhden pussillisen varjoyrtin rönsytaimia vaihdoin kuunliljan jakopalaan. Kookas taimi oli isossa ruukussa, jossa se on talvehtinut ja oli nyt hyvässä kasvussa.
Kuunliljan lisäksi sain vaihtarina todella kaunislehtisen kurjenpolven alkuja ja niiden mukana oli penkistä noussut myös harmaakäenkukkaa. Ihanuuksia on kiva saada ja myös jakaa eteenpäin. Itse annoin varjoyrtin lisäksi vaihtarina pari kerrannaiskukkaisen valkovuokon alkua.
Kurjenpolven kukat ovat pienehköt, mutta kaunisväriset. Varret heiluivat tuulisessa säässä, joten kovin tarkkaa kuvaa en niistä saanut. Kurjenpolvet ja harmaakäenkukka ovat vielä ruukussa, sillä mietin vielä niiden istutuspaikkaa. Todennäköisesti ne päätyvät isommalle kotipihalle.
Kuunliljan istutin tänään kerrostalokotini pikkupihalle varjoisaan nurkkaukseen ja tarkoitukseni on laajentaa istutusaluetta, mutta tarkempaa suunnitelmaa sen suhteen ei vielä ole. Tämän kuunliljan kukat ovat valkoiset, joten ehkä nurkkaukseen muodostuu pieni kuutamopuutarha.
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Viikonlopun kukkia
Kartanopioni näyttää tekevän yhden uuden kukkavarren vuodessa. Siihen on neljä kukkaa auennut muutaman päivän sisällä ja yksi nuppu odottaa vielä.
Lehtokielot kukkivat tänä vuonna erityisen komeasti.
Vuorijumaltenkukka Dodecatheon media 'Alba'. Tämän selviytymistä talvesta jännitin eniten, mutta se näyttää selviytyneen loistavasti.
Alppiruusu 'Helsinki University' availee kukkiaan. Alppiruusujen kukinta on tänä vuonna vaatimattomampaa kuin viime vuonna. Varsinkin 'Pohjolan tytär', joka on yleensä aikaisempi, näyttää tekevän vain muutamia kukkia.
Violetin pihasyreenin kukinta jäänee myös vaatimattomaksi tänä vuonna. Joitakin kukkia on avoinna yläoksissa ja muuten nuppuja näyttää olevan melko harvassa.
Näillä kuvilla osallistun Mansikkatilan mailla -blogin Syreenintuoksuiseen Kukkailotteluun.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Suvi suloinen
Eilen ja tänään on Suomen suvi ollut suloisimmillaan ja omenapuu kukkii viimein meilläkin.
Sää on vähitellen viilenemässä, mutta nautitaan nyt täysillä. Vaaleanpunainen kielo kukkii ja tuoksuu huumaavasti, vaikka kukat tahtovatkin vielä jäädä lehtien peittoon.
Sysiakileija on valloittanut yhden kukkapenkin, jota olen jo muutaman vuoden ajan ollut hävittämässä. Tällä hetkellä näky on niin upea, että penkki saa toistaiseksi olla rauhassa.
Arovuokko jaksaa hehkua edelleen.
Koristeomenapuun kukintaa kesätaivasta vasten.
maanantai 30. toukokuuta 2016
In the green
Lumikellojen jakamisessa ja istutuksessa on kaksi eri koulukuntaa. Toiset sanovat, että lumikelloja ei saa häiritä kasvukaudella, vaan jakaminen ja uudelleenistutus tulisi tehdä sipulien ollessa lepotilassa eli loppukesästä tai alkusyksystä. Toisten mukaan sipulit tulisi siirtää 'in the green' eli silloin kun lehdet ovat vielä näkyvissä ja kiinni sipulissa. Tämä tapa sopii hyvin kotipuutarhassa tapahtuvaan kasvustojen jakamiseen, sillä lehtien näkyessä sipulit ovat helposti löydettävissä.
Kaivoin tänään pois marjakuusen vierestä liikaa levinnyttä jättipoimulehteä. Silloin huomasin vieressä olevan puistolumikelloryppään, joka kukki heikosti tänä keväänä. Syynä saattoi tietenkin olla viime talven poikkeukselliset olosuhteet, mutta epäilin, että syynä oli liian tiheäksi päässyt kasvusto. Asia varmistui kun kaivoin ryppään ylös, sillä siinä oli monen kokoisia sipuleita vieri vieressä, limittäin ja lomittain. En muista, kuinka monta sipulia olen siihen kohtaan joskus istuttanut - ehkäpä kymmenkunta - mutta ihan kiitettävästi ne olivat lisääntyneet. Erottelin sipulit toisistaan, kastelin kasvualustan, joka on nyt noin viisinkertainen entiseen verrattuna, ja tökin sipulit maahan. Yritin laskea sipulit ja jossain vaiheessa sekosin laskuissa, mutta niitä oli melkein kaksi sataa. Tuon yllä olevan kuvan otin ennen kuin olin lisännyt uutta multaa sipuleiden ja paljastuneiden marjakuusen juurten päälle. Harmitti hiukan, kun en ollut hoksannut ottaa kuvia aiemmista vaiheista.
Tähän loppuun vielä muutama kukkakuva. Akileijat aloittelevat kukintaa. Ensimmäisenä kukkaan on ehtinyt näissä kuvissa oleva kauniin sininen yksilö, jolla on hiukan valkoista teriössä. Luulen sen olevan alppiakileija - ainakin muistelen sellaisen joskus istuttaneeni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
