sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ensimmäiset sipulit maahan



Eilen istutin ensimmäiset pikkusipulit, lumikelloja tietenkin. Piipahdin läheisessä puutarhaliikkeessä hakemassa kukkatuliaisen kyläilypaikkaan ja huomasin, että syksyn sipulipakkaukset olivat saapuneet. Mukaan lähti pari pussia turkinlumikellon, Galanthus woronowii, sipuleita. Ne pääsivät heti tänne pikkupihan multiin kesällä istutetun kuunliljan juurelle.

torstai 11. elokuuta 2016

Palkintokasvit maassa


Minulla oli onnea voittaa peräti ensimmäinen palkinto Selätön puutarhuri -blogin Maatuskan heinäkuussa järjestämässä arvonnassa. Voitot olivat niitä parhaita - kasvien alkuja ja siemeniä. Kaiken kukkuraksi pääsin itse valitsemaan pitkästä listasta mieluisimmat kasvit :)

Palkintopaketti saapui pari viikkoa sitten - kasvit olivat virkeitä ja hyväkuntoisia, sillä Maatuska oli pakannut ja merkannut ne huolellisesti. Availin hiukan pusseja ja keräsin kasvit kuvausta varten isoon savikulhoon, minkä jälkeen ne pääsivät tilapäisistutukseen pikkuruukkuihin odottelemaan kasvupaikkojen valmistumista.




Palkintopaketin kamtsatkan- ja turkestaninmaksaruohon alut päätin istuttaa pikkupihalle. Parvekkeen tilalla meillä pohjakerroksessa on lasitettu terassi ja sen edustalla kenttäkivistä ladottu kapea kaistale, jonka nurmikko ja voikukat ovat valloittaneet. Paikoin kiviä ei edes huomaa, sillä nurmi kasvaa niin tiiviisti päällä. Päätin raivata maksaruohoille kasvualustan tuon kaistaleen alkupäähän, mutta sitten mopo melkein lähti lapasesta.




Perkasin ja putsasin yhtenä iltana pikkuisen pätkän ja seuraavana taas hiukan lisää. Homma eteni hitaasti, sillä kaivoin aluetta pienen istutuskauhan, möyhennyskuokan ja voikukkaraudan avulla. Kivien alta paljastui muurahaisten käytäviä ja kastelemalla yritin häätää murkut, jotta taas seuraavana iltana saatoin jatkaa kaivamista. Puolivälin paikkeilla kyllästyin kaivamiseen, lisäsin hiukan multaa vanhan kasvualustan päälle, ladoin kivet takaisin harvakseltaan ja istutin maksaruohot. Loput alueesta raivaan kunhan into palaa syksymmällä tai ensi keväänä ja hankin lisää maksaruohoja näiden kaveriksi.




Viime viikonloppuna pääsivät loput kasvinalut Suvipihan multiin. Raivasin aiemmin kesällä ruusupensaikkoa hiukan harvemmaksi ja siihen kohtaan jäi paljasta maata. Peittokurjenpolven istutin vihreyttämään ruusupensaiden edustaa ja alustaa.



Reunuspäivänkakkara


Kultahelokki

Reunuspäivänkakkaralle ja kultahelokille suunnittelemani paikka ei ollut lainkaan istutusvalmis. Alue on vuosien kuluessa pahoin villiintynyt ja siihen on kylväytynyt sekä rikkaruohoja että siemenestä leviäviä perennoja, kuten esimerkiksi akileijoja. Nyt sain hyvän syyn vihdoin ja viimein tarttua toimeen ja siistiä kasvualustan. Täytyy kyllä tunnustaa, että tämäkin homma jäi hiukan puolitiehen. Pikkutaimille siivosin reilun kokoiset kasvualustat, mutta toiselta puolelta kitkin vain pahimmat rikat.

Näiden kasvien lisäksi palkintopaketissa oli pussillinen lehtosinilatvan siemeniä, sekoitus valkoisia ja sinisiä. Kiitokset vielä kerran Maatuskalle! 

Kasvakaa hyvin pikkutaimet!







perjantai 22. heinäkuuta 2016

Mustialanruusu


Mustialanruusu, Rosa 'Minette' (ruotsiksi mustialaros tai nordisk ros), on ranskalainen neidonruusulajike 1800-luvun alkupuolelta. Suomessa ruusu yleistyi 1900-luvun alussa, jolloin sitä viljeltiin Mustialan maanviljelysopiston taimitarhalla, mistä se levisi ympäri maan. Mustialanruusu kuuluu suomalaisiin 'perinneruusuihin' eikä sitä tunneta pohjoismaiden ulkopuolella, vaikka se on jalostettu Ranskassa.




Oma Minetteni on juurivesa mummolani pihasta. Isäni isä on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten hän on ehkä tuonut ruusun alun sieltä mukanaan. Mustialanruusu on rentokasvuinen ja vähäpiikkinen pensas. Se on helppohoitoinen, kestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen. Vaaleanroosat kerrannaiset kukat kehittyvät edellisvuoden versoihin.




Mustialanruusu on kauneimmillaan lämpiminä ja aurinkoisina kesinä. Sateisina kesinä nuput mätänevät helposti harmaahomeen vuoksi. Leena Lumi kommentoi muutama vuosi sitten perinneruusu -postaukseeni seuraavasti: 'Minun edesmennyt sukulaiseni, vanha herra, kuori sadekesinä pinseteillä mustialan ruusun kukinnon ylimmät, pilalle menneet terälehdet ja niinpä sadekesinäkin hänellä mustialan ruusu kukki upeasti, kun muilla nuput mätänivät.' Viikko sitten tilanne näytti heikolta, joten minä kuorin muutaman nupun ja yllä oleva kukka aukeni. Tällä viikolla on ilmeisesti ollut suotuisampaa, sillä useita uusia kukkia on avautunut poissaolostani huolimatta. 





Mustialanruusu on panokseni Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.









perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kukassa tänään


Kerrannaiskukkaisen jasmikkeen rennot oksat eivät jaksa kannattaa kukkien painoa, vaan ne lepäävät kiviaidan päällä.




Yksinkertaiskukkainen pihajasmike on kiivennyt korkeuksiin vieressä kasvavan pihlajan tukemana. Komein kukinta on naapurin puolella, mutta kameran muistikortti oli täynnä siinä vaiheessa kun havaitsin asian. Jasmike ei ole ainoa pihojemme rajavyöhykkeen kasveista, joka  näyttää paremman puolensa naapuriin - naapuri ei ole valittanut asiasta ;)




Tähtililja on täydessä kukassa.



Tähtililja




Pionin viimeinen kukka.





Valamonruusun kukinta jatkuu yhä ja pensaassa on vielä muutamia avautumattomia nuppuja.





Tämä on suosikkinäkymäni pihastamme, varjoliljan valtaama sisäänkäynnin viereinen kuunliljapenkki taustanaan 'metsäpuutarhani' alppiruusut.



Valkoinen varjolilja





Tässä tämän viikon osallistumiseni Mansikkatilan mailla -blogin kukkailotteluun.






perjantai 8. heinäkuuta 2016

Päivän (onnistuneet) kukkakuvat


Päivällä kuvasin kukkia ja ajattelin osallistua kukkailotteluun varjoliljojen kuvilla. Varjoliljat eivät kuitenkaan suostuneet tänään yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa, joten tämä on ainoa julkaisukelpoinen otos. Erityisesti harmittelen valkoisen varjoliljan yhteistyöhaluttomuutta, sillä  se kukkii juuri nyt erityisen kauniisti japaninmarjakuusen edustalla. 




Valkoinen kurjenkello on yksi pihani vaeltajista. Tämä yksilö on löytänyt paikkansa kääpiövuorimännyn kainalosta.




Tähtililja aloittelee kukintaa. Kukat ovat aika vaatimattoman kokoiset ja näköiset, mutta niitä on runsaasti. Tähtililjan tieteellinen nimi on Zigadenus elegans ja elegantti tämä siro pieni lilja onkin.




Raparperin ja viinimarjapensaan vaiheille ilmestyi keväällä siementaimi, jota en tunnistanut. Annoin sen kasvaa ja nyt yhden kukan avauduttua se näyttäisi olevan jättipalsami eli taitaa olla parasta kitkeä kasvi ennen siementen valmistumista.




Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla -blogin tämän viikon Kukkailotteluun.








tiistai 5. heinäkuuta 2016

Joitakin on kukassa


Aika vähissä ovat kukat tällä hetkellä. Pionin kukinta ei onneksi mennyt kokonaan ohi, vaikka olin sitä pelännyt. Minulla on ainoastaan yksi jalopioni ja jos huonosti sattuu, kukinta saattaa osua juuri kotoa poissaolon aikaan. Kukkia ei tänä vuonna ole ihan yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta ne ovat todella kookkaita.




Valamonruusun kukinta on myös vaatimattomampaa kuin aikaisempina vuosina. Tosin leikkasin pensasta melko rankasti keväällä, joten sekin saattaa vaikuttaa asiaan.




Varjoliljat vasta aloittelevat kukintaa.

 


Kesäpikkusydän sentään jaksaa jatkaa.




Mooseksenpalavapensaassa on myös vain muutama kukkavana.