Haravoin naapurissa

Tänään kävin naapurissa hiukan heiluttelemassa haravaa. Tarkoituksena ei ollut naapurin auttaminen haravoinnissa - he ovat tänäkin keväänä haravoineet pihansa paljon perusteellisemmin kuin me omamme. Olen käynyt naapurissa haravoimassa ennenkin ja aina yhdessä tietyssä kohdassa. Heidän pihassaan on monta isoa ihanaa mäntyä, joiden juurelle varisee neulasia, varsinkin tuulen heilutellessa oksia. Naapurilla ei ole käyttöä neulasille, eikä meillä ole mäntyjä, joten minä haen heiltä neulassatoa metsäpuutarhani tarpeisiin.

Minulla on kaksi alppiruusua, joista varsinkin kuvissa oleva 'Helsingin Yliopisto' kukki tänä vuonna todella upeasti. Neulaskatetta olen laittanut alppiruusuille useasti aiemmin ja niiden kasvualusta on nykyisin 'oppikirjamainen' eli niin kuohkea, että jopa pelkkä käsi uppoaa siihen vaivattomasti.

Tällä kertaa en lisännyt katetta alppiruusujen alle, vaan levitin neulasia metsäpuutarhani polkujen katteeksi. Olen aiemmin käyttänyt katteena poluilla ja muuallakin kuorikatetta. Nyt olen lukenut, että mesisieni saattaa levitä kuorikatteen mukana, joten varon sen käyttämistä jatkossa. Muutenkin neulaspolku vaikuttaa mukavalta, sillä sellaisiahan oikeatkin metsäpolut ovat.

Pieniä ilonaiheita

Kevään kukinta eteni niin vauhdikkaasti, että paljon meni ohi. Onneksi uudet kukat ovat nyt vuorossa. Vuorijumaltenkukassa on kaksi kukkavartta, joissa molemmissa on tällä hetkellä auki kolme ylintä kukkaa niin tiiviinä ryppäänä, että niistä on vaikea saada selkeää kuvaa.

Kartanopionin viimeinen kukka, hiukan on jo ränsistynyt raukka.

Tulikellukat sen sijaan availevat ensimmäisiä melkeinpä liian räiskyvän oransseja kukkia.

Paratiisililjat ovat myös aloittamassa kukintaa. Viime kesänä kitkin vahingossa näiden siementaimia, mutta onneksi huomasin virheeni ajoissa ja työnsin pienet sipulit takaisin multiin. Vieressä nousee useita taimia, jotka tuskin kukkivat vielä tänä vuonna, mutta näyttävät hyvinvoivilta.

Hempeän vaaleanpunaisen akileijan terälehtien kärjet vihertävät hauskasti.

Valkoinen korallikeijunkukka taitaa juuri nyt olla se suurin ilonaihe. Olen istuttanut sen kesällä 2015 ja pelkäsin sen jo kadonneen, koska kukkia ei näkynyt viime kesänä. Lehdet ovat ihan saman näköiset kuin vieressä kasvavalla tavallisella korallikeijunkukalla, joten pelkästään niistä ei voinut päätellä, että reunimmainen kasvi on tämä valkoinen muoto.

Toukokuun kukkailottelua

Valkovuokko 'Vestal'

Olen ollut poissa kotoa kaksi viikkoa ja poikkeuksellisen lämpimästä säästä johtuen kasvien kukinta on edennyt vauhdilla. Monen kevätkukkijan osalta paras kukinta ehti mennä ohi, mutta onneksi uusia puhkeaa kukkaan edellisten lopettaessa.

Tällä kuvakimaralla osallistun Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailotteluun.

Narsissivuokko

Tuoksumatara

Metsätähti

Kielo

Kielo 'Rosea'

Puna-ailakki

Pikkusydän

Vuorenkilpi

Alppiruusu 'Pohjolan tytär

Helmililja

Kevätvuohenjuuri

Kultatyräkki

Mahonia

Kevät kukkii

Viikonloppuna pääsin vihdoin pihatöihin ja kuvaamaan kevään kukintaa. Ensimmäiset valkovuokot kukkivat ja siniset scillat ovat itsekseen kylväytyneet piristämään mätästä.

Unkarinsinivuokko

Keltavuokot aloittelevat kukintaa syreenipensaan juurella.

Virvaliljojen kukinta on jo loppuvaiheessa, muttä tässä kohtaa valkovuokko on vasta nupulla.

Yksinäinen lumikello

Kerrannaiskukkaisia lumikelloja kukkii mättäinä eri puolilla pihaa.

Yksi kevätlumipisara eli kevätkello kukkii nuppuja kasvattavien koiranhammasliljojen joukossa.

Suikeroesikko aloittelee myös kukintaa, mutta kevätesikot vasta kasvattelevat lehtiruususukkeita.

Söpöset

Viime viikolla laitoin kuvan nupusta, jonka kuvittelin olevan tavallisesta poikkeava lumikello. Ei ollut lumikello, vaan kevätlumipisara eli kevätkello. Hiukan ihmettelin kukkavarren ympärillä olevien lehtien määrää, lumikellollahan niitä on vain kaksi. En muistanut - yllätys yllätys - että viime syksynä istutin näille vaiheille myös kevätkelloja. Ainakin kaksi muuta sipulia on tehnyt lehdet, mutta kukkia niihin ei näyttäisi olevan tulossa. No, ehkäpä ensi vuonna sitten.

Todella pieniä ja söpöjä ovat ruukkuun istuttamieni Minnow-narsissien kukat. Toivottavasti nämä menestyvät jatkossa myös maahan istutettuna. Paikka vain tulee valita huolella, jotta pienet kukat eivät jää huomaamatta. Tämän lajikkeen sipuleita täytyy ehdottomasti saada lisää.

Viime keväänä ruukkukukkana ostamani kevätkurjenmiekat ovat selvinneet talvesta hienosti. Näyttää siltä, että kukkia nousee ainakin yhtä paljon kuin niitä viime vuonna ruukussa kasvoi.

Kevätiloa

Täälläkin on kevät, lumikellot kukkivat, tai ainakin osa niistä. Eilen illalla kotiin tullessani olin kyllä hiukan yllättynyt lumen määrästä. Lunta ei pääkaupunkiseudulla enää juurikaan ole, joten kuvittelin kaiken jo täältäkin sulaneen. Ollaanhan noin 400 kilometriä pohjoisempana ja täällä on viime viikkoina tullut vielä lisääkin lunta, joten piha on vielä suurimmalta osaltaan lumen peitossa. Toki tämän päivän keväinen lämpö ja auringonpaiste ovat vauhdilla sulattaneet kinoksia.

Pihan lämpöisimmässä nurkkauksessa kukkii jo näin iso rypäs kerrannaiskukkaisia lumikelloja.

Nämä tavalliset puistolumikellot kasvavat aivan noiden kerrannaisten vieressä, mutta ne ovat vasta nupulla. Olen ennenkin tehnyt sen havainnon, että kerrannaiset ovat aikaisempia, vaikka olen usein nähnyt päinvastaisia kommentteja. Lumikelloajikkeiden aikaisuus kyllä vaihtelee, mutta kasvupaikka vaikuttaa mielestäni kuitenkin eniten. Lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa lumikellot ovat jo kukassa, mutta toisaalla saman lajikkeen yksilöt tuskin kurkistelevat maan pinnalle.

Valkoiset idänsinililjat ovat tässä kohdassa jo nupulla ...

... samoin sinivuokko ...

... ja toinenkin.

Kesälumipisaran eli suvikellon versot ilahduttavat, sillä viime kesänä ne eivät kukkineet ja pelkäsin niiden kadonneen kokonaan.

Lumikelloja siellä, lumikelloja täällä, lumikelloja lähes kaikkialla ...

... mutta varsinainen ilopilleri on tämä ensimmäinen kukassa oleva talventähti.




PS  Osallistun tällä postauksella Kukkailotteluun Mansikkatilan mailla -blogissa