lauantai 22. elokuuta 2015

Syyslannoitusta


Minulla oli taannoin onnea Kanelia ja kardemummaa -blogin arpajaisissa ja voitin Biolanin syyslannoitetta. Lannoituspuuhiin ehdin kuitenkin vasta tänään, mutta jos loppukesä jatkuu lämpimänä vielä tovin, ehtivät pensaat hyödyntää lannoitteen. Monta syksyä on mennyt niin, että lannoittaminen on jäänyt kokonaan väliin, joten parempi vaikka hiukan myöhässä kuin ei ollenkaan. Puskani ja minä lähetämme kiitokset Marialle ja Biolanille. 




Aika käteviä käyttää ovat nämä syyspanokset. Puun tai pensaan juurelle kaivetaan pieni kuoppa, maatuvassa pikarissa oleva panos tiputetaan sinne, perään hiukan vettä ja kuoppa peitetään. Niin on puska, kuten vaikkapa kuvan mustilanhortensia, saanut sopivan satsin syyslannoitetta juurelleen. Ohjeen mukaan panoksia laitetaan yksi pensasta ja kolme puuta kohden. Ohjeessa ainoa kohta, jota hiukan ihmettelin, oli kehotus laittaa panos lähelle runkoa. Yleensähän lannoitusohjeissa ainakin puiden kohdalla kehotetaan lannoitteet laittamaan latvuksen laitamille.




Pihalla ei ole paljoa uutta kuvattavaa, mutta vanhaa kantaa oleva syysleimuni availee kukkiaan. 







lauantai 15. elokuuta 2015

Loppukesä


Loppukesän tuntua puutarhassa - syysvuokko on avannut ensimmäisen kukkansa ...




... mustilanhortensian kukinnoissa osa laitakukista on auennut ...





... ja rusopäivänliljan kukkia avautuu, keltaisen päivänliljan kukinta on ohi.

Nämä kuvat ovat tämän viikon alkupuolelta. Kukinta Suvipihalla on kääntynyt syksyiseksi, vaikka päivän säätiedotuksessa luvattiin ensi viikolle helteitä. Minun kesälomani on ohi ja työt kutsuvat jälleen maanantaina. Ihan hyvä niin :)










torstai 30. heinäkuuta 2015

Lahjakärhö vihdoin maassa


Täytin keväällä pyöreitä ja sain tyttären perheeltä lahjaksi oman kärhölajikkeen. Kärhön on vuonna 2011 risteyttänyt Juhani Räsänen Joensuussa Botanialla. Kärhön nimi on Clematis 'Unna Nooa' tyttären lasten mukaan ja nimi viedään kansainväliseen nimirekisteriin tulevan talven aikana. 

Kesäkuussa sain pienen kärhönalun Joensuusta. Istutin sen tuolloin ruukkuun odottamaan lopullisen kasvupaikan valmistumista. Tuon Laura Ashleyn obeliskin hankin pari viikkoa sitten jo valmiiksi ja tällä viikolla vihdoin pääsin istutuspuuhiin. Olisi ehkä ollut varmempaa talvettaa kärhö ruukussa, mutta koska minulla ei ole siihen sopivaa paikkaa, ainoa vaihtoehto oli istuttaa se maahan. Toivottavasti se ehtii juurtua riittävän hyvin, jotta se selviää hengissä talven yli!




Tässä kuvassa kärhö, tai siis muutama lehti, näkyy hiukan paremmin. Kärhössä on ainoastaan yksi verso, jota en raaskinut lyhentää, vaikka istutusohjeissa kehotetaan katkaisemaan versot istutettaessa. Kärhön juurelle istutin valkoiset kesäpikkusydämet, jotka ovat tähän saakka olleet piharuukussa 'kesäkukkina'.







lauantai 25. heinäkuuta 2015

Varjolilja


Varjolilja on Maatiainen ry:n valitsema vuoden 2015 perinneperenna. Minun punainen varjoliljakasvustoni on peräisin yhdestä ainoasta (hajonneesta) sipulista, jonka vuosia sitten kaivoin mieheni isoäidin pihasta. Tämä sitkeä liljakasvi lisääntyy siis kokonaisista sipuleista, mutta myös yksittäisistä sipulisuomuista ja siemenestä.




Valkoinen varjolilja on hennompi ja matalampi kuin punertava siskonsa. Kukkiakin on harvemmassa, mutta se on aivan ihastuttava. Sen taimen sain veljeni vaimolta, joka puolestaan oli joskus saanut niitä veljensä vaimolta ... näinhän perinneperennat ovat kautta aikojen levittäytyneet.




Varjoliljat ovat lisääntyneet pihassamme myös siemenestä. Tämä uusi siementaimi kukki tänä vuonna ensimmäisen kerran. Nuput olivat tummempia kuin alkuperäisellä varjoliljalla, mutta kukat eivät ole juuri sitä tummempia, mutta ehkä niissä on hiukan enemmän tummia pilkkuja.





Edit: tässä vielä toinen linkki Maatiainen ry:n sivuille ja lisää juttua varjoliljasta





lauantai 11. heinäkuuta 2015

Puutarhapäivä


Tänään oli pitkästä aikaa kunnon puutarhapuuhastelupäivä. Olen ollut poissa kotipihalta kaksi viikkoa, joten hiukan jännitti ja pelottikin nähdä missä tilassa piha on. Viileähkö ja sateinen sää on saanut perennat ja varsinkin rikkaruohot kasvamaan todella suuriksi. Kukinta on onneksi edennyt sen verran hitaasti, että mitään tärkeää ei ole mennyt ohi. Päivä kului rikkaruohojen kurituksen merkeissä, mutta illansuussa otin muutaman kukkakuvan.

Kuunliljapenkissä kasvaa lukuisten punaisten varjoliljojen lisäksi yksi valkokukkainen. Tämä ihanuus on parhaillaan täydessä kukassa, mutta kaikki punaiset ovat vielä aivan nuppuisia.




Marjakuusen varjossa olevat valkoiset varjoliljat ovat myös vielä nupulla.Tämä kasvusto lisääntyy ilokseni pikku hiljaa. Viime vuonna kukkavarsia oli kaksi, mutta nyt myös kolmas, tosin vielä melko matala kukkavarsi on nupulla.




Pioni 'Karl Rosenfield' availee myös kukkiaan. Se on selvästi hyötynyt kosteasta kesästä, sillä kukkavarret ovat kasvaneet korkeiksi ja tukeviksi. Kukkia ja nuppuja on yhteensä viitisenkymmentä. Ihan tarkkaa määrää en osaa sanoa, sillä sekosin laskuissa jossain vaiheessa.

  

Mooseksenpalavapensas

Päivä oli sen verran tuulinen, että kuvat olivat enemmän tai vähemmän epätarkkoja, mutta muutaman kuitenkin kelpuutin julkaistavaksi. Huomenna on tiedossa uusi puutarhapuuhastelupäivä, vai pitäisikö suosiolla käyttää sanaa kitkemispäivä. Koetan myös kuvata, toivotaan tuuletonta päivää!







tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kirjoilla


Monivuotinen kesätapahtumaperinteemme on vierailla Kirjoilla Vammalassa, siis Vanhan kirjallisuuden päivillä Sastamalassa. Minä olen hurahtanut vanhoihin puutarhakirjoihin, joten niitä myyntipöydiltä etsiskelen. Tänä vuonna mukaani lähti Frans Salosen ja Arvo Haapasen Uusi Puutarhakirja I ja II sekä Tasha Tudorin puutarhasta kertova teos.






Keväällä 1944 kirjoitetussa esipuheessa 'Uuden Puutarhakirjan lukijalle' todetaan:

"Uudella Puutarhakirjalla on tavallaan vanhat perinteet. V. 1903 ilmestyi Kasvitarhakirja niminen teos, jonka kirjoittaja oli tunnettu ruotsinmaalainen puutarhamies Erik Lindgren. Teoksen oli Suomen oloihin sovittanut Klas Stening, joka niinikään oli syntyisin Ruotsista, mutta siirtynyt v. 1895 Suomeen, missä hän toimi maineikkaan Mustialan puutarhurina. Suomenkieliseen asuun olivat kirjan saattaneet pitäjän apulainen K. Korpela ja kansakoulunopettaja Aug. Wikstén. Teos oli noin 250 sivun laajuinen ja 'valaistu 135 puupiirroksella'. Se oli aikanaan alansa täydellisin ammattikirja maassamme ja puutarhureita valmistavissa oppilaitoksissamme paljon käytetty oppikirja. Tämä vanhemman puutarhamiespolven hyvin tuntema 'Lindgren-Stening' ilmestyi kaikkiaan viitenä painoksena, joista viimeinen on vuodelta 1920."

"Kun tuo teos oli loppuunmyyty, toimitti allekirjoittanut Frans Salonen v. 1929 sitä korvaamaan Puutarhakirja nimisen teoksen. Sitäkään ei ole enää moniin vuosiin ollut kirjakaupoissa saatavissa. Nyt kirja on jälleen ilmestynyt täydellisesti uudistettuna ja laajennettuna ja on saanut nimekseen Uusi Puutarhakirja. Mutta joskin teos ensimmäiseen 'Lindgren-Steningin' painokseen verrattuna on laajentunut noin nelinkertaiseksi, ei se enää nykyoloissa voi pyrkiä puutarha-ammattimiehiksi valmistuvien oppikirjaksi, mutta riittänee oppaaksi niille, jotka kotiensa ympärillä haluavat puutarhaviljelyä harrastaa oman talouden tarpeiksi. Näin tämän teossarjan - Kasvitarhakirja - Puutarhakirja - Uusi Puutarhakirja - kehitys samalla ikäänkuin kuvastaa koko puutarha-alan kehitystä tällä vuosisadalla."

Tämän uusimman hankinnan myötä minulla on hallussani koko sarja. Kasvitarhakirjasta olen kirjoittanut esitellessäni puutarhakirja-aarteitani. Puutarhakirja vuodelta 1929 on Sastamalan satoa vuodelta 2012.




Omat Uuden puutarhakirjan niteeni ovat teoksen toista painosta vuodelta 1947. Ensimmäinen nide koostuu kolmesta osasta, jotka ovat yleisosasto, vihannestarha ja hedelmätarha. Toisen niteen aihepiirit ovat koristetarha, asuinhuonekasvit ja kasvinsuojelu.

Koristetarhaa käsittelevästä osasta löytyy todella paljon tuttuja kasveja, kuten kuva-aukeamalla olevat kaunokainen ja erilaiset liljat. Koristekasvien nimet ovat osittain samoja kuin nykyisinkin, mutta osa on vuosien saatossa muuttunut ehkä useammankin kerran. Varjolilja lienee saanut suomenkielisen nimensä joskus vuoden 1947 jälkeen, sillä kirjassa sitä kutsutaan martagonliljaksi. Leucojum vernum, jota nykyisin kutsutaan kevätlumipisaraksi, oli vielä joitakin vuosia sitten nimeltään kevätkello. Tässä kirjassa sitä kutsutaan nimellä lumipisara eli vanha nimi on otettu uudelleen käyttöön.




Tasha Tudorin puutarhaa olen ihastellut lehtien palstoilla ja löysinpä kerran netistä myös japanilaisen videon, jossa puutarhaa esitellään. Nyt löysin ruotsinkielisen version Tovah Martinin kirjoittamasta ja Richard W. Brownin kuvaamasta Tasha Tudorin puutarhaa esittelevästä kirjasta. Tämä kirja ei iältään täytä kriteereitäni vanhasta puutarhakirjasta, sillä alkuperäisteos on vuodelta 1994 ja tämä käännös vuodelta 1997. En kuitenkaan malttanut olla ostamatta sitä, sillä kirja on hieno esittely mielenkiintoisesta puutarhurista ja hänen puutarhastaan sekä upea taideteos.