keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Suven suloisuutta


Juhannuksena oli suvi suloisimmillaan - niin kuin kuuluu ollakin. Tämän viikon alku on puolestaan palauttanut maan pinnalle ja antanut muistutuksen Suomen suven toisesta puolesta. Vielä on kesää jäljellä, joten eiköhän tässä suven kauniimmasta ja lämpöisemmästäkin puolesta päästä nauttimaan, ehkä jo ensi viikonloppuna.

Jonkin verran kuvasin pihassa. Osa kuvista onnistui, niitä tässä ilman sen suurempia selvityksiä. Osa jäi taas valitettavasti epäselviksi tai kukkaset niissä eivät olleet edukseen. Esimerkiksi siniset akileijat, joita pihassani on monenmoisia, eivät olleet halukkaita yhteistyöhön minun ja kamerani kanssa! 


Siperiankurjenmiekat


Vuorikaunokki


Vuoriruusu aloittelee kukintaa


Akileijoja


Nora Barlow akileijan jälkeläinen


Japaninruusukvitteni


Kultatyräkki


Lemmikkejä likusterisyreenin juurella



9 kommenttia:

  1. Minulle akileija on ns. helppo nakki, mutta lehtosinilatva ei. Joskus myös lemmikki menettää kuvauksessa väriään eli ei kannata kuvata ainakaan aurinkoisella ilmalla.

    Ainakin punaiset ja valkoiset akileijat ovat tykänneet poseerata.

    Lähden kohta puutarhaan kameran kanssa, mutta nyt luulen, että sade on kurittanut herkimpiä ruusuja...

    Kaunista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle akileijat tahtovat aina 'kääntää selkänsä', vaikka kuinka kuvakulmaa etsisi. Pitäisi kai ryömiä kukkapenkissä selällään ;) Ja sitten kun en kamerallani ihan lähikuvia voi ottaa, niin taustallakin on merkitystä ...

      Valo-olosuhteilla on kyllä yllättävän suuri merkitys kuvien onnistumisen suhteen. Tällainen hätäinen amatööri ei jaksa/ehdi tarpeeksi usein ja kauan zoomailla.

      Kaunista loppuviikkoa!

      Poista
    2. Marietta, amatööri täälläkin, eikä mitään järkkäriä. Välillä oikeasti makaan selälläni kuvaamassa kukkia ja etenkin akileija, Vaatimattomuuden Kuningatar, oikein odottaa sitä. Väärä tausta voi pilata kaiken. Minä en hallitse kuvankäsittelyä, joten olen luonnollisuuden armoilla....

      Kaunista viikkoa ja viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Kaunis alue tuossa ylimmässä kuvassa, tuo iso kuusi (?) antaa hienon taustan kukille.

    Sininen väri temppuilee joskus munkin kamerassa, säätämällä se selviäisi, kun vaan joskus olisi aikaa perehtyä laitteen ominaisuuksiin... kesällähän ei millään ehdi, ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on minun pieni 'metsäpuutarhani'. Kuusi se on, vanha alkuperäinen metsäkuusi, oravien ja monien pikkulintujen lemppari.

      Valokuvaus on kyllä aikaa vievää puuhaa, jos haluaa muutakin kuin räpsiä ja luottaa siihen, että tuurilla ainakin osa kuvista onnistuu. Ei kesällä siihen ehdi perehtyä, ei, ja talvella olosuhteet ovat aivan toiset, joten niistä säädöistä ei kesällä ole apua ...

      Poista
  3. Minä haluaisin oppia ottamaan kuvia isommasta kokonaisuudesta,ettei aina vaan yksittäisestä kasvista kuvia. Vielä en ole hoksannut miten se tehdään,mutta ehkä vielä joskus saan onnistuneen otoksen kokonaisesta perennamaasta,josta kukat erottuvat selvästi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vasta vaikeaa onkin, kuvata niin, että sekä kokonaisuus, että yksityiskohdat erottuvat samassa kuvassa. Ei ainakaan minun kameraani kokonainen perennamaa mahdu, aina jää jokin osa kuvan ulkopuolelle.

      Poista
  4. Kaunis ja tunnelmallinen nurkkaus tuossa yläkuvassa.
    Välillä tuntuu, ettei sinistä väriä tahdo millään saada kuvattua luonnollisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tässä kuvassa alueen rajaus onnistui melko hyvin.

      Sininen väri on ehkä kaikkein vaativin kuvattava, varsinkin kukkasissa. Pitää olla juuri oikea valaistus, jotta sen kanssa onnistuu.

      Poista