Kesä kuudessa kuvassa

Täällä blogeissa on marraskuun aikana kiertänyt Kuusi kuvaa kesästä -haaste, jonka Pirkko laittoi alulle mökkipuutarhassa-blogissaan. Aihe on muutoin täysin vapaa, mutta kuvien täytyy olla viime kesältä.

Leena Lumi lähetti haasteen minulle. Linkistä pääsee katsomaan hänen 'noin kuusi' kuvaansa eli saahan niitä kuvia laittaa useampiakin!

Kevät on puutarhassa ehkä ihaninta aikaa. Sipuli- ja mukulakasveista varhaisimmat nousevat vielä kohmeisesta maasta ja lumen alta ilahduttamaan uuden kasvun ihmeellä. Tässä kerrottua valkovuokkoa ja taustalla hyasintteja. Tuota valkovuokkoa tilasin vuosia sitten postimyynnistä. Kukin sai ostaa ainoastaan yhden maavarren palasen ja hinta oli suolainen. Onneksi se lähti kasvamaan ja leviämään. Olen levitellyt sitä jo useampaan paikkaan pieniksi kasvustoiksi.

Haagan Alppiruusupuistossa vierailin vihdoin menneenä kesänä. Olen usein ajatellut, että siellä olisi kiva käydä ja nyt vihdoin siihen oli tilaisuus parhaaseen kukinta-aikaan. Jos kenellä tilaisuus joskus tulee, suosittelen! Tässä linkki kesäkuun juttuuni.

 

Kesäperinteisiimme on kuulunut jo monen vuoden ajan vierailu Vanhan kirjallisuuden päivillä Vammalassa Sastamalassa. Kukkasiahan minä kuvaan missä kuljenkin, jos vain kamera on mukana. Suomalaisen kirjan museon Pukstaavin pihan laitamilla oli näin viehättävä puolivilliksi jätetty alue, jossa kasvaa varjoliljaa ja koiranputkea jasmikkeen katveessa.

Äiti täytti heinäkuun alussa 85 vuotta. Päivää vietimme hyvin pienimuotoisesti hänen kotonaan. Vein onnittelukimppuna omalta pihalta poimimiani pioneja, kahdeksan ja puoli kappaletta. Tuo 'puolikas' oli yhdessä kukkavarressa ollut lisänuppu ;)

Tänä kesänä emme ehtineet paljoa oleskella mökillä, mutta muutamia kauniita lomapäiviä ja viikonloppuja siellä vietimme upeista auringonlaskuista nauttien. Paikka on vanhempieni joskus 60-luvun alussa hankkima. Siellä vietin aurinkoiset, lämpimät, kauniit ja pitkät lapsuuden kesät. Näissä maisemissa lepään edelleen täydellisimmin, uni on syvää ja katkeamatonta ja merelle katsellessa sekä silmä että sielu lepäävät.

Kesäkuussa syntyi tyttärentyttäreni, suloinen sunnuntailapsi. Hänen ristiäisjuhlaansa vietimme elokuussa ja minua pyydettiin tekemään kukkakoristelut. Pyyntö tosin tuli hiukan viime tipassa.  Ristiäispäivän aamuna sitten keräsin kukkia mummin eli isoäitikollegani pihalta, joka on samalla paikkakunnalla. Jokaisessa kimpussa oli hortensian oksa ja sen lisäksi ruusuja, liljoja tai muita kukkasia sekä vihreänä kuunliljan tai vuorenkilven lehtiä. Vauhdilla niitä rakentelin maljakoihin ilman sidontalankaa, joten tämä kastepöydässä ollut on jo hiukan levinnyt kuvaamisen aikaan. Se on valitettavasti ainoa, josta minulla on kuva.