keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Keskikesän kukintaa

Valkoinen varjolilja

Lyhyen mökkiloman ja pienen kesäretken jälkeen olen vihdoin päässyt pihapuuhien pariin. Kaikki kasvaa kohisten ja varsinkin rikkaruohot rehottavat, sillä en ole tänä kesänä juurikaan ehtinyt niitä kitkemään - ja melko huonosti sen homman hoidin viime vuonnakin ;) Tässä pätee kyllä paremmin kuin hyvin vanha sananlasku 'Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää'.

Keskikesän kukintaa kuvasin hiukan tänään. Moni kukkanen jäi tänä kesänä kuvaamatta kun en ajoissa ollut asialla. Onneksi moni on vielä kukassa ja syyskukkijatkin ovat vielä tulossa.



Morsiusleinikki jaksaa edelleen kukkia Valamonruusun katveessa. Todella huikea suoritus, sillä ensimmäiset kukat avautuivat toukokuun loppupuolella eli niitä on riittänyt jo yli kuukauden ajan.



Yksi varjoliljakin on hakeutunut Valamonruusun helmoihin. Näitä siementaimia putkahtelee eri paikoista, mikäs sen mukavampaa. 



Tässä varjoliljaa kuunliljapenkissä, jonne sen alun perin olen istuttanut. Yhdestä sipulista on vuosien mittaan tullut rehevä kasvusto.


Jättipoimulehti


Jasmike


Likusterisyreeni






16 kommenttia:

  1. Varjoliljat ovat ihania, ja tosiaan kuten sanoit mukavaa kun sellainen tupsahtaa esiin aivan uudesta paikasta. Varsinkin kun tietää, että se on ollut pitkä projekti sipulille. Mä olen tuossa rikkisjutussa siinä vaiheessa että 'edestään löytää'. Niitä löytöjä nyt oon kerännyt peräkärryllisen...
    Hyvää loman jatkoa ja heleää heinäkuuta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ovat! Ja varsinkin siemenestä kasvavilla on tosi pitkä projekti, ensin pitää kasvattaa sipuli ja sitten vasta monen vuoden kuluttua tulee kukkavana.
      Rikoista yritän ajatella - ainakin niistä kevytversioista - että ne ovat oivallista täytettä kompostiin ;)
      Kiitos ja samoin heleätä heinäkuuta sinulle!

      Poista
  2. Minulla ei olekaan yhtään varjoliljaa, joten pitääkin hankkia ja katsoa, jos olisi suotuisat olosuhteet ja leviäisi.

    Rikkaruohot ovat aina nopeampia kasvamaan ja leviämään vaikka kuinka niitä yrittää nyppiä tai muutoin rajoittaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen varjoliljoja lämpimästi, jos vain niille sopiva paikka löytyy ja itse asiassa luulen, että ne eivät niin kovin tarkkoja kasvupaikan suhteen ole. Se on näyttävä kasvi eikä sitä tarvitse tukea.

      Käsittämätön on rikkojen kasvuvoima. Minä ehdin keväällä putsata ainoastaan yhden kohdan, mielestäni kunnolla, ja nyt siinä ne oikein rehottavat. Ehkä siinä myllätessä uusia siemeniä nousi mullan pinnalle itämään ...

      Poista
  3. Ihania varjoliljoja! Itseltäkin ne uupuvat vielä kokonaan, muttei liljoja kaiketi voi olla liikaakaan?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljoja ei todellakaan voi koskaan olla liikaa! Minulla kuitenkin tuntuvat viihtyvän ainoastaan nämä vanhat maatiaiset, varjoliljat ja päivänliljat.

      Poista
  4. Valkoinen varjolilja on upea, minulla on tuota vaaleanpunaista. Liskuterisyreeni on minulle ihan outo, sekin näyttää upealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä nyt vihdoin näkyvissä se kadonnut lammas, joten pääsen vastaamaankin ...

      Valkoinen varjolilja on kaunis, se on myös hiukan hennompi kuin vaaleanpunainen. Likusterisyreeniä minä jouduin muutaman vuoden etsiskelemään, sillä sitä ei ihan joka taimistolta löydy. Pensas, tai siis pikkupuu, on kyllä upea kukkiessaan.

      Poista
  5. Toivottavasti ne minun maahan viime kesänä heittämäni siemenet kukkivat pian yhtä upeasti.Vielä ei ainakaan ole taimia noussut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Siementaimilla taitaa kestää muutama vuosi ennen kuin kukkivat ...

      Poista
    2. Tarkistin oman kylvökseni (kerrankin olen tehnyt sen astiaan) ja siemenistä on lähtenyt vasta sirkkajuuri ... lehtiä ei siis näy vielä. Ei pidä kiirettä tämä kasvi ;)

      Poista
  6. Olen jo nyt tilannut valkoista varjoliljaa juurakkoina, jotka saan kauppapuutarhalltani ensi keväänä;)

    Kiva kuulla, että varjolilja leviää ja saakin levitä minne ikinä keksii mennä. Samaa sovellan lemmikkeihin, akileijoihin ja digitaliksiin. Nurmikkoa yritämme kadottaa vähitellen kukkien avulla.

    Likusterin syreeni onkin minulle uusi tuttavuus...

    Ah tuota varjoliljapehkoa kuunliljapenkissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sitten sinulla on tiedossa ihanaa kukintaa jo ensi kesänä! Minä kylvin valkoisen varjoliljan siemeniä astiaan viime syksynä ja nyt niissä on vasta pieni sirkkajuuri, ei siis edes lehtiä vielä!! Hiukan nopeampaa on tuo valmiiden taimien tilaaminen ;)

      Minä annan varjoliljan, akileijojen ja kellokukista kurjenkellon vaellella ihan mielin määrin. Saman sallisin myös kissankellolle, mutta se on kadonnut pihasta :( Meillä on jatkuva 'taistelu' nurmikosta, se kun on miehen silmäterä ;)

      Likusterisyreeni ei ole kovin yleinen. Se kukkii muita syreenejä myöhemmin, kukinta on runsas ja näyttävä, valkoinen.

      Kuunliljat ja varjoliljat ovat lemppareitani :)

      Poista
  7. Varjoliljat on ihania. Mun likusterisyreeni ei ole vielä kukkinut, mutta nytpä näin millainen kukka siihen tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoliljat on mun lemppareita, varsinkin tuo valkoinen. Toivotaan, että likusterisyreenisi kukkii jo ensi kesänä. Muutama vuosi meilläkin meni kukintaa odotellessa ;)

      Poista