Uusi puutarhavuosi

Valoisaa uutta puutarhavuotta kaikille blogissani vieraileville!

Tässä joulukuun kuva sarjaan kymmenen kuvaa kesään. Kuva on otettu jouluaaton aattona, pari päivää myöhemmin lunta olisi ollut vieläkin enemmän.

Joulun tunnelma - haaste

Heidi-Maaria Perennapuutarhurin blogista haastoi kertomaan joulun tunnelmasta:

Vastaa alla oleviin kysymyksiin ja laita haaste eteenpäin neljään blogiin.

Tunnelmakuvia on tietysti mukava liittää joukkoon..

Linkitä blogiin josta sait haasteen. 

 

Lempi joulukukka..

Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan..

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä..

Joulun tuoksu..

Kielo on minulle 'the' joulukukka. Johtunee pitkälti siitä, että vanhempieni hääpäivä on 21.12. ja äidillä oli kieloja hääkimpussa, joten olen usein jouluna vienyt äidille kieloja, mikäli niitä olen sattunut löytämään. Tässä kuvassa parin vuoden takainen asetelma.

Jouluruusu on viime vuosina noussut suosikikseni oman pöydän koristuksena.

Jouluvalmisteluja puuhaillessani minulla on tapana laulella vanhoja tuttuja jo kansakoulussa opittuja suomalaisia joululauluja. Kaikki ne osaltaan virittävät joulun tunnelmaan, kuten esimerkiksi Leevi Madetojan säveltämä ja Alpo Noposen sanoittama

ARKIHUOLESI KAIKKI HEITÄ

”Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles’ nuorena nousta suo!
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa?

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat!”

Minä olen oppinut suhtautumaan myös jouluun rennosti, sillä olen huomannut, että joulu tulee eikä tunnelma ole kiinni siitä, että kaikki 'pakollinen' on tehty.

Joitakin asioita kuitenkin on, jotka mahdollisuuksien mukaan yritän toteuttaa. Yksi niistä on seurata joulurauhan julistusta Suomen Turussa. Perinne on lähtöisin jo lapsuudenkodistani ja yhä vielä pyrin seuraamaan sen televisiosta tai kuuntelemaan radiosta.

Joulu tuoksuu mausteilta, kanelilta ja kaardemummalta, joiden aromi leviää leivonnaisten paistosta tai lämpöisenä hehkuvasta glögistä. Joulu tuoksuu myös kinkulta ja lanttulaatikolta eli uunistahan se joulun tuoksu leviää.

                                                                              


Sain tämän haasteen jo marraskuun lopussa. En ole voinut aiemmin vastata siihen, sillä jouluiset kuvat olivat toisella koneella ja vähän aikaa kadoksissa ihan kokonaan ... onneksi kuitenkin pelastuivat. Voipi olla, että vietän osan joulunpyhien vapaita koneiden ääressä kopioimassa kuvia ja tallentelemassa niitä eri paikkoihin, ihan vain varmuuden vuoksi ;)

Melko moni onkin jo saanut tämän haasteen muuta kautta ja vastannut siihen. Joku voi saada haasteen siis toiseen kertaan, mutta laitan sen nyt kuitenkin eteenpäin seuraaviin blogeihin:

eilamarille blogiin Illakosta varjoliljaan
Irmastiinalle Villa Ruusukumpuun
Joulumantelin Mantelille
Lumiukolle lumiukon joulu -blogiin.

Itsenäisyyspäivän ilta

Tämän sinivalkoisen kukkakuvan löysin juhlistamaan Itsenäisyyspäivän iltaa. Muistin päivällä, että tänään on blogini yksivuotissynttäripäivä.  Pakkohan sitä on juhlistaa jollakin tavoin ;)

Tasan vuosi sitten itsenäisyyspäivänä aloitin blogin kirjoittamisen. Tarkoitukseni oli tallentaa omia puutarhamuistojani ihan itseäni varten, mutta pian huomasin, että monia muitakin kiinnostaa samat asiat kuin itseäni. Monia blogiystäviä olen löytänyt täältä,  kiitos teille kaikille mukana kulkemisesta. 

Tämän suuremmin en kuitenkaan tänään juhli. Ehkä jonain päivänä keksin jonkin tavan juhlistaa tätä, arpajaiset tai jotain muuta kivaa, mutta siitä sitten joskus myöhemmin.

Tässä yksi hieman ajankohtaisempi kuva, kuurankukkia pesuhuoneen ikkunassa.

Syyskuvat ja hyvä kiertää

Kymmenen kuvaa kesään -haasteesta minulla on jäänyt muutama kuva laittamatta esille, joten tein kollaasit molempien ikkunanäkymien syksystä eli kolmesta ensimmäisestä kuvasta.

Lokakuun kuva keittiön ikkunasta on hiukan talvisempi kuin marraskuun kuva. Se ei liene yllätys kenellekään, sillä vielä on hyvin muistissa marraskuun lämpimät kelit. Ja taisi juuri tuona lokakuun kuvausviikonloppuna olla ne muutamat lumiset päivät. Ruoho (tai sammal;) on vielä vihreää marraskuussa, mutta muutoin vihreyttä tuovat lähinnä muutamat havupensaat.

Kakkoskodin parvekkeelta otetussa kuvassa näkyy syksyn eteneminen ainakin valoisuuden vähenemisessä. Marraskuun kuvauspäivä oli pilvinen ja harmaa, joten kuva on melko synkkä, vaikka se on otettu alkuiltapäivästä. (edit. lipsahti takaperoiseen järjestykseen tämä kollaasi ;)

Ihan tarkalleen en pysty kuvausväliä pitämään kuukauden mittaisena, mutta pyrin joka kuukaudelle kuvan kuitenkin saamaan.

                                                                           


Rikkaruohoelämää-blogista otin lokakuussa vastaan Anna hyvän kiertää -haasteen. Betweenland lähetti lupaamansa paketin jo pari viikkoa sitten. Varsinainen joulupaketti se olikin, täynnä toinen toistaan ihanampia juttuja! Suurkiitokset sinulle, Betweenland

Paketissa oli Betweenlandin itse tekemiä sydänkoristeita, joista tuo pieni punainen on kirjanmerkki, sekä hänen kirjomiaan ristipistotöitä. Hänen taiteilijaystävänsä Helena Laurikaisen tekemä keramiikkaperhonen pääsi lentelemään keittiöni seinälle.

Suloinen karkkipussi ja ristipistotyöllä somistettu kortti

Pyyheliinan koko alareunan levyinen ristipistosomiste. Ei valmistu tuollainen ihan hetkessä, ei! Taitoa, tarkkuutta ja kärsivällisyyttä tarvitaan näiden tekemiseen.

Olen niin iloinen, että osallistuin haasteeseen ja sain näin ihastuttavan paketin! Hiukan kyllä tuli paineita itselle, sillä oma postitukseni on vielä hiukan vaiheessa ... mutta tarkoitushan onkin, että jokainen laittaa kiertämään hyvää oman osaamisensa puitteissa

Marras maa

Valkoinen syysmyrkkylilja on viimeinen kukkija marraskuun marrossa maassa.

Kymmenen kuvaa kesään -haasteessa ollaan marraskuun kuvissa. Minä en täysin pysty pitämään kuvauspäivää samana, mutta pyrin kuitenkin saamaan kuvan joka kuukaudelle.

Tämä kuva keittiön ikkunasta on viime viikonlopulta. Mies ehti kuin ehtikin haravoida nurmikon edellisellä viikolla,  joten pakkaskeli ja pieni lumikerros saisi vapaasti tulla valaisemaan maisemaa.

Olen usein suunnitellut, että olisi kiva kokeilla kielon hyötämistä jouluksi kukkaan. Maa oli vielä sopivasti sula, joten juurakoiden kaivaminen omalta pihalta onnistui hyvin. Silmuista en vain oikein osannut katsoa, ovatko mahdollisesti kukkivia vai tuottavatko vain lehtiä. Minulle riittää, jos edes yksi kukkii, sillä siitä tulee ihan riittävästi tuoksua. 

Kielon juurakoita kaivaessani nousi mukana myös valkovuokon maavarren paloja. Ensin ajattelin upottaa ne takaisin maahan, mutta sitten päätin kokeilla myös niiden kukittamista ja laitoin ne samaan astiaan kielon juurakoiden kanssa.

Kuvaan nostin piristykseksi kukkaan puhjenneen marraskuun kaktuksen. Kaktus pääsi takaisin ikkunalaudalle, mutta tuo istutusastia odottaa nyt ulkona, että ilma viilenee ja suo juurakolle riittävän kylmäkäsittelyn ennen sisälle tuontia.

Sarin joulublogista löytyy parin vuoden takaiset ohjeet siitä miten voi kukittaa kieloja jouluksi.

Kesä kuudessa kuvassa

Täällä blogeissa on marraskuun aikana kiertänyt Kuusi kuvaa kesästä -haaste, jonka Pirkko laittoi alulle mökkipuutarhassa-blogissaan. Aihe on muutoin täysin vapaa, mutta kuvien täytyy olla viime kesältä.

Leena Lumi lähetti haasteen minulle. Linkistä pääsee katsomaan hänen 'noin kuusi' kuvaansa eli saahan niitä kuvia laittaa useampiakin!

Kevät on puutarhassa ehkä ihaninta aikaa. Sipuli- ja mukulakasveista varhaisimmat nousevat vielä kohmeisesta maasta ja lumen alta ilahduttamaan uuden kasvun ihmeellä. Tässä kerrottua valkovuokkoa ja taustalla hyasintteja. Tuota valkovuokkoa tilasin vuosia sitten postimyynnistä. Kukin sai ostaa ainoastaan yhden maavarren palasen ja hinta oli suolainen. Onneksi se lähti kasvamaan ja leviämään. Olen levitellyt sitä jo useampaan paikkaan pieniksi kasvustoiksi.

Haagan Alppiruusupuistossa vierailin vihdoin menneenä kesänä. Olen usein ajatellut, että siellä olisi kiva käydä ja nyt vihdoin siihen oli tilaisuus parhaaseen kukinta-aikaan. Jos kenellä tilaisuus joskus tulee, suosittelen! Tässä linkki kesäkuun juttuuni.

 

Kesäperinteisiimme on kuulunut jo monen vuoden ajan vierailu Vanhan kirjallisuuden päivillä Vammalassa Sastamalassa. Kukkasiahan minä kuvaan missä kuljenkin, jos vain kamera on mukana. Suomalaisen kirjan museon Pukstaavin pihan laitamilla oli näin viehättävä puolivilliksi jätetty alue, jossa kasvaa varjoliljaa ja koiranputkea jasmikkeen katveessa.

Äiti täytti heinäkuun alussa 85 vuotta. Päivää vietimme hyvin pienimuotoisesti hänen kotonaan. Vein onnittelukimppuna omalta pihalta poimimiani pioneja, kahdeksan ja puoli kappaletta. Tuo 'puolikas' oli yhdessä kukkavarressa ollut lisänuppu ;)

Tänä kesänä emme ehtineet paljoa oleskella mökillä, mutta muutamia kauniita lomapäiviä ja viikonloppuja siellä vietimme upeista auringonlaskuista nauttien. Paikka on vanhempieni joskus 60-luvun alussa hankkima. Siellä vietin aurinkoiset, lämpimät, kauniit ja pitkät lapsuuden kesät. Näissä maisemissa lepään edelleen täydellisimmin, uni on syvää ja katkeamatonta ja merelle katsellessa sekä silmä että sielu lepäävät.

Kesäkuussa syntyi tyttärentyttäreni, suloinen sunnuntailapsi. Hänen ristiäisjuhlaansa vietimme elokuussa ja minua pyydettiin tekemään kukkakoristelut. Pyyntö tosin tuli hiukan viime tipassa.  Ristiäispäivän aamuna sitten keräsin kukkia mummin eli isoäitikollegani pihalta, joka on samalla paikkakunnalla. Jokaisessa kimpussa oli hortensian oksa ja sen lisäksi ruusuja, liljoja tai muita kukkasia sekä vihreänä kuunliljan tai vuorenkilven lehtiä. Vauhdilla niitä rakentelin maljakoihin ilman sidontalankaa, joten tämä kastepöydässä ollut on jo hiukan levinnyt kuvaamisen aikaan. Se on valitettavasti ainoa, josta minulla on kuva.