Sastamalan satoa

Meidän kesäämme on kuulunut jo vuosien ajan kesäkuun viimeisen viikonlopun vietto Vanhan kirjallisuuden päivillä Vammalassa (nyk. Sastamala). Kirjafriikkinä puutarhailijana etsin sieltä täydennystä vanhojen puutarhakirja-aarteiden kokoelmaani ja jälleen muutama lähti mukaan, kuinkas muutenkaan.

Frans Salosen Puutarhakirja vuodelta 1929 on tarkoitettu 'puutarhanhoidon opetusta ja ominpäin opiskelua varten'. Teos on varsin perusteellinen, n. 750 sivua pääasiassa tekstiä, mutta joukossa on myös piirros- ja valokuvia. Kirjasta löytyy mm. ohjeet 'kukkasipulien hyötämiseen kasvi- ja asuinhuoneissa', samoin myös kielojen ja ruusujen osalta. Koristetarha-osuudessa on luetteloitu koristepuita ja -pensaita, monivuotisia koristekasveja ja yksivuotisia kukkakasveja sekä köynnöskasveja yhteensä 15 aukeamalla. Samoja tuttuja kasveja näyttävät olevan, osalla vain vieraalta kuulostava suomenkielinen nimi. Esimerkiksi atsalea on nimeltään sielikkö.

Paul Olssonin kirja Suomen puutarhataidetta on painettu vuonna 1946. Kirjassa on lyhyt johdanto, jonka osassa 'Tulevaisuuden puutarha' ennakoidaan, että 'Puutarhalla tulee olemaan paljon suurempi merkitys kuin sillä tähän saakka on ollut. Kenties ihmiskunnan elämä päättyy siellä missä alkoikin - paratiisin yrttitarhassa.' Muutoin kirjan rakenne on se, että joka sivulla on aiheeseen liittyvä mustavalkoinen valokuva ja lyhyt kuvateksi, yhteensä n. 150 kuvaa. Aiheina on mm. Vanhoja ja uusia puutarhatyylejä, Puutarha ja maasto, Vesi ja vehreys sekä tietenkin puutarhan erilaiset rakenteet ja kasvit ja istutukset.

Hieman uudempi teos (vuodelta 1961) on puolestaan tsekkiläisen humoristin Karel Capekin pikkukirja Puutarhurin vuosi. Suomentaja luonnehtii kirjaa alkusanoissaan '... kyseessä ei olekaan mikään puutarhanhoidon käsikirja vaan lähinnä puutarhanhoitajan mielialojen ja kommellusten selvittely'. Capek tekee leppoisaan tapaan pilaa 'himopuutarhurien' heikkouksista ja edesottamuksista vuoden kahtenatoista kuukautena.   

Puutarhakirjojen lisäksi mukaan lähti kolme runokirjaa sekä yksi pieni satukirja, Nelma Sibeliuksen Satusaaren haltija vuodelta 1950, jossa on kolme erillistä tarinaa. Runokirjojen painovuodet ovat hiukan uudempia, mutta runoista pääosa 1800-luvun lopusta tai 1900-luvun alusta. Erityisesti haluan mainita Kirjapajan vuonna 2002 painaman taideteoksen Rakkauden laulu. Siinä on Rabindranath Tagoren runojen kuvituksena Lii Hannukkala-Pohjanmiehen silkkimaalauksia. Kauniita ovat sekä kuvat että runot.

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kävimme Pukstaavissa. Se on vuosi sitten avattu museo, joka on erikoistunut suomalaisen kirjan ja kirjallisuuden kulttuurihistoriaan. Pukstaavi sijaitsee vanhassa apteekkarin talossa Sastamalan keskustassa. Tämä kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus on peruskorjattu museon käyttöön. Myös piha-alue on kunnostettu kauniisti, siitä esimerkkinä muutama kuva istutusalueista. Itse museo on myös vierailemisen arvoinen. Me tutustuimme siihen viime vuonna, joten tällä kertaa vain kahvittelimme terassilla.