Syysvuokkoilua

Tänään olen askarrellut syysvuokkojen parissa. Minulla on pihalla vaaleanpunainen syysvuokko, Anemone hupehensis. Se kasvaa melko lähellä orapihlaja-aitaa ja on viihtynyt hyvin.

Aiemmin tällä viikolla mies tasoitteli aidan kesäkasvua ja samalla kysyi, voisiko vetää aidan viereen kapean käytävän, jota pitkin kulkea. Tunnustin, että esimerkiksi kielo (ja juolavehnä!!) on levinnyt turhan lähelle pensaita tai oikeastaan niiden alle, joten pieni karsiminen on varmaankin paikallaan, MUTTA sitä ennen haluan pelastaa yhden aidan vierelle levinneen kasvin ...

Seuraavana aamuna mies sitten trimmerinsä kanssa ryhtyi toimeen muistamatta lainkaan, mitä oli puhuttu, ja leikkeli myös syysvuokon lehdistön. Oli kyllä pahoillaan, kun erheestä huomautin, ja lupasi ostaa tilalle uuden kasvin. Vaasan Kukkatorilta löytyikin jättikokoinen valkoisen syysvuokon taimi, Anemone japonica-hybrid 'Whirlwind', joka Suvipihalla pääsi Kuupuutarhaan valkoisen särkyneensydämen viereen.

Pensasaidan viereltä yritin tänään kaivaa ylös alasleikatun syysvuokon juurakkoa, vähän mutu-tyyliin mentiin ;)

Löytyihän sieltä maavartta, jossa oli hiukan myös lehtiä/varrenpätkää/versoja tallella. Tänään opin siis, että syysvuokko leviää maavarren avulla, kuten muutkin vuokot. Kaivamastani multapaakusta revin pois melkoisen määrän kielon (?) juurakoita ja ehkä muutaman juolavehnän tms. rikkaruohon juuren. Jäljelle jääneet osat, joiden luulen olevan syysvuokon kasvustoa, istutin ruukkuihin.

Jokaiseen ruukkuun tuli maavarren pala, jossa oli edes pieni vihertävä kasvinosa jäljellä. Parhaassa tapauksessa minulla on ensi kesänä seitsemän uutta vaaleanpunaista syysvuokkoa, tai sitten ei yhtään. Alkuperäinen kasvi on toki omalla paikallaan, mutta osia siitä oli homehtunut, ehkä liian tiiviisti ympäröivän kasvuston takia. Poistin saastuneet osat ja toivon, että jäljelle jäänyt osa voi hyvin jatkossakin ja jaksaa kukkia syksyllä.

Yllä syysvuokon kukintaa viime syksyltä.