torstai 11. heinäkuuta 2013

Perinneruusut


Mustialanruusu

Valamonruusu


Minulla on pihallani kaksi perinneruusua, vai pitäisikö ehkä sanoa perintöruusua, Mustialanruusu ja Valamonruusu. Ne ovat molemmat alun perin lähtöisin isovanhempieni pihalta, josta ne ovat kulkeutuneet minulle hyvin perinteiseen tapaan, juurivesoja pihasta toiselle siirtäen. Valamonruusun reitti on kulkenut isoäidiltäni hänen sisarelleen, jonka poika, siis isäni serkku, toi joskus aikoinaan juurivesan vanhempieni pihalle. Sieltä minä olen tuonut pienen alun itselleni. Mustialanruusun alun olen itse saanut tädiltäni sieltä isovanhempieni pihalta.




Mustialanruusua levitti viime vuosisadan alussa silloinen Mustialan maanviljelysopiston taimitarha, joka siis antoi ruusulle sen suomenkielisen nimen. Isoisäni on aikoinaan opiskellut Mustialassa, joten ehkä hän on tuonut ruusun sieltä mukanaan. 



Mustialanruusu, Rosa 'Minette', kasvaa runsaan metrin mittaiseksi ja kauniin vihreät versot taipuvat rennosti kukkien painon alla. Kukka on hennon vaaleanpunainen, löyhästi kerrannainen. Sateisena kesänä kukkanuput mätänevät helposti ja koko kukinta voi mennä pilalle. Parhaiten Mustialanruusu viihtyy aurinkoisella ja avoimella paikalla.



Valamonruusu, Rosa 'Splendens', on kestävä ja rotevakasvuinen sekä leviää juurivesoista todella voimakkkaasti. Sen historia ja kasvitieteellinen tausta ovat epäselviä. Sitä ei tavata juuri muualla kuin Suomessa, mikä voi viitata venäläiseen alkuperään. Nimestä on myös kahdenlaista tulkintaa - toisen mukaan ruusu olisi peräisin Valamon luostarista ja toisen mukaan kyseessä on käännösvirhe. Kukka muistuttaa hiukan unikon kukkaa, jota ennen kutsuttiin nimellä valmu, ja nimi tulisi siitä. Kukka on loistavan karmiininpunainen, vaaleakeskustainen, puolikerrannainen tai lähes yksinkertainen.

Valamonruusun versot kohoavat parhaimmillaan noin kolmeen metriin, joten olen joskus suunnitellut sen kasvattamista köynnösruusun tapaan. Ehkäpä sen vielä toteutankin jonain päivänä, kuten eilamar on tehnyt. Tässä linkki aiheeseen hänen blogissaan Illakosta varjoliljaan.










lauantai 6. heinäkuuta 2013

Syysvuokkoilua


Tänään olen askarrellut syysvuokkojen parissa. Minulla on pihalla vaaleanpunainen syysvuokko, Anemone hupehensis. Se kasvaa melko lähellä orapihlaja-aitaa ja on viihtynyt hyvin.

Aiemmin tällä viikolla mies tasoitteli aidan kesäkasvua ja samalla kysyi, voisiko vetää aidan viereen kapean käytävän, jota pitkin kulkea. Tunnustin, että esimerkiksi kielo (ja juolavehnä!!) on levinnyt turhan lähelle pensaita tai oikeastaan niiden alle, joten pieni karsiminen on varmaankin paikallaan, MUTTA sitä ennen haluan pelastaa yhden aidan vierelle levinneen kasvin ...

Seuraavana aamuna mies sitten trimmerinsä kanssa ryhtyi toimeen muistamatta lainkaan, mitä oli puhuttu, ja leikkeli myös syysvuokon lehdistön. Oli kyllä pahoillaan, kun erheestä huomautin, ja lupasi ostaa tilalle uuden kasvin. Vaasan Kukkatorilta löytyikin jättikokoinen valkoisen syysvuokon taimi, Anemone japonica-hybrid 'Whirlwind', joka Suvipihalla pääsi Kuupuutarhaan valkoisen särkyneensydämen viereen.

Pensasaidan viereltä yritin tänään kaivaa ylös alasleikatun syysvuokon juurakkoa, vähän mutu-tyyliin mentiin ;)




Löytyihän sieltä maavartta, jossa oli hiukan myös lehtiä/varrenpätkää/versoja tallella. Tänään opin siis, että syysvuokko leviää maavarren avulla, kuten muutkin vuokot. Kaivamastani multapaakusta revin pois melkoisen määrän kielon (?) juurakoita ja ehkä muutaman juolavehnän tms. rikkaruohon juuren. Jäljelle jääneet osat, joiden luulen olevan syysvuokon kasvustoa, istutin ruukkuihin.

Jokaiseen ruukkuun tuli maavarren pala, jossa oli edes pieni vihertävä kasvinosa jäljellä. Parhaassa tapauksessa minulla on ensi kesänä seitsemän uutta vaaleanpunaista syysvuokkoa, tai sitten ei yhtään. Alkuperäinen kasvi on toki omalla paikallaan, mutta osia siitä oli homehtunut, ehkä liian tiiviisti ympäröivän kasvuston takia. Poistin saastuneet osat ja toivon, että jäljelle jäänyt osa voi hyvin jatkossakin ja jaksaa kukkia syksyllä.





Yllä syysvuokon kukintaa viime syksyltä. 





keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Keskikesän kukintaa

Valkoinen varjolilja

Lyhyen mökkiloman ja pienen kesäretken jälkeen olen vihdoin päässyt pihapuuhien pariin. Kaikki kasvaa kohisten ja varsinkin rikkaruohot rehottavat, sillä en ole tänä kesänä juurikaan ehtinyt niitä kitkemään - ja melko huonosti sen homman hoidin viime vuonnakin ;) Tässä pätee kyllä paremmin kuin hyvin vanha sananlasku 'Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää'.

Keskikesän kukintaa kuvasin hiukan tänään. Moni kukkanen jäi tänä kesänä kuvaamatta kun en ajoissa ollut asialla. Onneksi moni on vielä kukassa ja syyskukkijatkin ovat vielä tulossa.



Morsiusleinikki jaksaa edelleen kukkia Valamonruusun katveessa. Todella huikea suoritus, sillä ensimmäiset kukat avautuivat toukokuun loppupuolella eli niitä on riittänyt jo yli kuukauden ajan.



Yksi varjoliljakin on hakeutunut Valamonruusun helmoihin. Näitä siementaimia putkahtelee eri paikoista, mikäs sen mukavampaa. 



Tässä varjoliljaa kuunliljapenkissä, jonne sen alun perin olen istuttanut. Yhdestä sipulista on vuosien mittaan tullut rehevä kasvusto.


Jättipoimulehti


Jasmike


Likusterisyreeni






tiistai 18. kesäkuuta 2013

Lomatunnelmissa


Tänään oli viimeinen työpäivä ja huomenna alkaa kesäloma. Aamulla pakkaamme autoon itsemme lisäksi tyttären lapsineen ja ajamme kotiseudulle. Vävy tulee perässä aattona ja matka jatkuu mökille juhannuksen viettoon. Hiukan siis olen jo loma- ja juhlatunnelmissa :)

Kuvia olen viimeksi ottanut Suvipihalta kuun alussa, joten niitä tässä kuvituksena. Yllä syksyllä aloittamani kuupuutarhan ensimmäisiä, valkoiset tulppaanit ja taustalla ruusupenkin sisuksista pelastamani ja kuupuutarhapenkkiin siirtämäni valkoinen särkynytsydän.



Valkoinen syreeni tässä vielä hieman nuppuisena, mutta taitaa nyt kukinta olla jo ohi.



Sininen pihasyreeni oli jo täydessä kukassa ja pensas kukki aivan täysillä, upeammin kuin koskaan.




Pienessä metsäpuutarhassani alppiruusujen alla kukkii metsätähti ja oravanmarja. Niitä olen useana vuonna mökkipihasta siirtänyt ja nyt vihdoin näyttää siltä, että ovat kotiutuneet ja alkaneet levitä.




Minulla kasvaa myös yksi kolmilehti, Trillium grandiflorum. Kasvi on aika hauska kolmijakoisine kukkineen ja lehtineen, ja tänä vuonna siinä on kukkiakin kolme.




Myös kielo kukki jo alkukuusta, joten se ei taida tänä vuonna juhlistaa tuoksullaan juhannusta.






maanantai 10. kesäkuuta 2013

Varjoyrtti ja tunnustus


Varjoyrtti, Pachysandra terminalis, on nimensä mukaisesti mainio maanpeitekasvi varjoisiin ja puolivarjoisiin paikkoihin. Se menestyy melko syvässäkin varjossa, mutta ei viihdy auringossa.

Varjoyrtti kukkii toukokuussa valkoisin kukin, mutta kukinta on melko vaatimatonta. Varjoyrtin arvo onkin sen ikivihreissä raikkaan vihreissä lehdissä. Tässä kuvassa nuo vaaleamman vihreät kuuluvat varjoyrtille, tummemmat ja kiiltävät mahonialle, joka sekin on jo nupulla. (edit. kuvat otettu kesäkuun alussa, nyt mahoniakin täydessä kukassa)

Varjoyrtti viihtyy hyvin happamassa maassa eli soveltuu mm. alppiruusujen ja hortensioiden aluskasviksi, sillä niillä on samanlainen kasvupaikkavaatimus.

Suora lainaus  Mustila Arboretumin  sivuilta: "Varjoyrtti on talvivihreä varpukasvi ja siis oikeasti puuvartinen, vaikka taimiluetteloissa se maanpeitekasvina usein sijoitetaan perennaosastoon. Hyvin menestyessään varjoyrtti on peittävä, koska se on tiheäversoinen ja versoissa lehdet ovat kiehkuramaisesti vaakatasossa. Lehdet ovat melko paksuja ja nahkamaisia, varjossa syvän vihreitä ja usein kiiltäviä."

Meillä varjoyrtti on viihtynyt paremmin kuin hyvin. Olen päättänyt luvannut miehelle, että tänä kesänä raivaan kaikki pihapolulle levinneet ja muut liiaksi rönsyilleet varjoyrtin kasvustot. Minulla ei ole niille osoittaa muuta sopivaa kasvupaikkaa, joten mielelläni lahjoitan versoja niitä haluaville puutarhaystäville.

Huuda siis hep ja laita viestiä kommentteihin sekä osoitetietosi sähköpostiin marietta.suvipiha@gmail.com,  niin lähetän raivaamiani rönsyjä joskus kesän aikana. Uskoisin, että 'perkausjätettä' riittää usealle halukkaalle. 






Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista antoi tämän tunnustuksen jo useita viikkoja sitten. Olen saanut sen jo aiemmin myös Betweenlandilta ja Lauralta.

Nöyrimmät kiitokset, tunnustuksia on aina kiva saada :)
iloitsen niistä, vaikka tulisivatkin vain post in -lapuilla!



                                       


Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
  • Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi
  • Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
  • Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro heille siitä kommentilla.
  • Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 
Olen jakanut tunnustuksen eteenpäin jo ennenkin, mutta sen jälkeen olen löytänyt monta uutta mielenkiintoista puutarhablogiystävää, joten päätin jakaa sen eteenpäin seuraaville:

Iirikselle Pähkinälehtoon
Leila Kastellille Metsätontun Ruusutarhaan
piville blogiin Onnea Istuttamassa
Saaripalstan Sailalle
Vaalean Vihreää


Ja koska nyt on jo kovin myöhä, kommentoin ja kerron heille tunnustuksesta huomenna :)





lauantai 1. kesäkuuta 2013

Suvi tuli kahdessa viikossa


Suomen suvi tulee yleensä nopeasti, mutta tänä vuonna se tuli ylinopeasti. Minä olen ottanut näitä 'kymmenen kuvaa kesään' -kuvia hiukan vaihtelevasti. Yllä olevan kuvan otin vajaa kaksi viikkoa sitten eli 19.5. ja alla olevan tänään. Siinä välissä kesä tuli Suvipihalle. 

Toukokuun kuvassa visakoivussa on pieni lehti ja narsissit kukkivat. Pöydän ja tuolit olimme tuoneet varastosta edellisenä päivänä. Melkoisen paljas on ympäristö vielä tässä kuvassa.



Vajaassa kahdessa viikossa on piha rehevöitynyt huomattavasti. Puissa ja pensaissa on täysi lehti. Omenapuun kukinta on jo ohi ja taustalla valkoinen pihasyreeni availee kukintojaan. Suvi ei ole vielä ihan suloisimmillaan, mutta kesäkuun ensimmäisenä päivänä on KESÄ.